keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Käki - Käet Eivät Ole Sitä Miltä Näyttävät



Kokeilin sitten jazzin tekemistä. Tiedän, etten ole kauhean hyvä rumpali, minkä lisäksi tein isoimman osan näistä jutuista rummut edellä, mikä on aina vähän tyhmää. Mieluiten soittaisin kaiken livenä muiden ihmisten kanssa, koska niin ei voi mennä vikaan. En koe nauhoittaneeni yhtään paskaa levyä livenä, mutta montakin erikseen nauhoitettuna. Yksin ei vain voi venyä ihan jokaiseen soittimeen samaan aikaan. Siitä huolimatta pidän tuosta tällaisena kokeiluna ja sukelluksena omalaatuiseen maailmaan.

Eihän se nimittäin kuitenkaan jatsia ole, vaikka niin ajattelinkin päässäni. En tiedä miksi sitä kutsuisi, mutta jonkinlaista vainoharhaisen agentin noir-musiikkia. Burroughsin huumesekoilut tulevat aina mieleen tällaisista jutuista. Lisäksi pääsin yksin kokeileman Hämyissä bändimuotoista melua, jotain mihin tahdon sukeltaa syvemmällekin Käki-porukalla kunhan se muotoutuu soittojen myötä jotenkin vakituisempaan tilaan.  Noita voi ajatella ehkä jonkinlaisina tallenteina teemoista, sellaisia juttuja, joita saatan ehkä joskus joidenkin soittajien kanssa laajentaa ja kokeilla paremmin.

On hauskaa nähdä miten nopeasti oppii nauhoittamisesta ja miksaamisesta ja vähän kaikesta, kun vaan duunaa ja keskittyy samaan asiaan koko ajan. Kaikki valveillaoloaika tulee puljailtua äänen kanssa, eikä häiriötekijöitä juurikaan ole. Nyt katson Steve Albinin Masterclassia äänittämisestä ja tämä on vain hienoa kuunneltavaa ihan vain jo Albinin yleisnihilistisen suhtautumisen vuoksi. Siinä on sellainen ääni-ihminen, joka on minun kirjoissani tehnyt parhaat levyt. Eli Nirvanan In Uteron ja uudemmat Neurosis-levyt. Niillä pärjäisin vaikka maailman tappiin asti ja varmaan pitemmällekin. Mistä tulikin mieleen, että jos joku tahtoisi ostaa taulun, niin minä voisin ravita sieluani ja ostaa lipun Neurosiksen keikalle, joka on oikeastaan lähempänä kuin ajattelinkaan sen ehkä olevan.

Ostitte tai ette, tuossa nyt kuitenkin on yömyöhään tai aamuvarhaiseen hämyilymusiikkia, jazzia sellaisena kuin minä sen päässäni koen. Tosin nämä ovat melko nopeita, koska hitaita juttuja on vaikeampi pitää kasassa. Mitä enemmän on ihmisiä, sitä hiljaisemmin on mahdollista soittaa. Olisikin mielenkiintoista ja mukavaa soittaa jonkun jazz-porukan kanssa ihan vain omaksi iloksi. Samoin elektroniseen musaan olisi mukava päästä tekemään kitarahälyääniä. Kaikki musiikki kiinnostaa nyt lähtökohtaisesti aika paljon, kun siihen saa keskittyä. Jos on mielessä jotain yhteisprojekteja tai featti-hommia, niin aika äkkiä niitä tässä saa nauhoiteltua kaiken muun ohessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti