sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Junamatkakirjoitus, pitkästä aikaa

Istun junassa. Kuuntelen Mount Eerien A Crow Looked At Me -levyä taas ja tämä on yksinkertaisesti niin kaunis levy ettei mitään järkeä. Tämän jälkeen kuuntelen Harvestmanin Music For Monolithsia, joka on myös kaunis levy. Kuten ehkä on tullut selväksi, pidän teoksista jotka hiljentävät totaalisesti. Se on se sama vaikutus jonka toivon myös musiikillani olevan, ja jonka olen onnekseni saanut todistaa joka kerta kun soitan livenä. Pidän siitä. Ihmisten rauhoittamisesta. Mielen hiljentämisestä. Se on kaunista ja hyvää. Jos voi tarjota ihmiselle pienen tauon siitä melusta joka pään sisällä vallitsee, se on vain hyvä ja kaunis asia. Tai ainakin minun pääni on täynnä melua. Enkä usko olevani mitenkään erityislaatuinen tai muutenkaan ihmeellinen joten uskon, että muidenkin päät ovat. Toivon myös, että muut ihmiset saavat musiikkini ja muiden tekemisteni kautta jonkinlaisen vastaavan tauon tai lohdun kanssakuolevaisuudesta, kuin minä saan sen tekemisestä.

Helsinki odottaa taas. Ajattelin soitella kaduillakin kun kerkeän. Omaksi ilokseni lähinnä. Siinä löytää aina silloin tällöin jotain uutta, jota ei muuten löydy. Vaikka ensimmäinen puoli tuntia meneekin taas totutellessa ja räpeltäessä. Ajattelin vain varoittaa, että jos liikutta Helsingissä, saatatte törmätä minuun. Saa väistääkin.

Ajattelin ottaa kirjoittamisen taas vähän aktiivisemmin työn alle, se on jäänyt nyt vähän liiaksikin. Sen on huomannut. Pari kertaa vuorokaudessa tahti on aivan hyvä tasapainon kannalta.

1 kommentti: