torstai 22. kesäkuuta 2017

....jokin herää.

Minusta on aina äärettömän hienoa musiikkia vääntäessä nähdä asioiden luonnollinen progressio. Siitä syystä jaan kanssannekin juttuja, jotka eivät välttämättä ole maailman omaperäisimmästä tai parhaasta tai mielenkiintoisimmasta päästä, koska uskon teidänkin huomaavan miten jokin tietty juttu sillä levyllä kasvoi päässä ajatuksen tasolla, konseptina tai yksittäisen biisin elementtinä kokonaiseksi uudeksi levyksi tai ainakin merkittävään rooliin sillä. Tänään tein jotain sellaista, joka ei olisi ollut mahdollista ilman tuota nimenomaista räpellystä, koska se viritti minut oikeaan tekemisen tilaan, työtahtiin. Tämä levy on juuri sitä mitä haluan aina saavuttaa ja onnistun niin harvoin.

Yksinäisyys ja eristys ovat hyviä asioita. Ne tekevät ihmeitä luovuudelle. Ainakin minun taiteessani ne tuntuvat jalostavan tietynlaista mielenvikaisuutta, Monet kavahtavat sitä, mutta minulle se on aina ollut se tila, mitä kohti menen sitten täydellä voimalla kun näen, että se on edessä. Se on se syy miksi epäilinkin, etteivät huumeet sopisi minulle, ja näiden vähien kokeilujeni jälkeen voin sanoa olleeni myös aika tasan oikeassa siinä asiassa. Olettaisin ihmisten syövän huumeita, jotta heillä olisi kivaa. Minä ajauduin väistämättä ikäviin trippeihin ja menin niitä kohti. Se on toki ihan mielenkiintoista, mutta aika äkkiä sekin käy vaan helvetin tylsäksi, koska se on aina samaa ja tiedät jo, että muutamassa tunnissa sekin helpottaa ja palaat vähitellen normaaliin olotilaasi, joka on aina miellyttävämpi, vaikka paperilla tämä olikin muka hyvä ajatus. Mieleni on kuitenkin huomattavan paljon vinksahtaneempi paikka selvinpäin. Ja siitä tämä levy on mielestäni myös aika helvetin hieno osoitus. Kuulette sen ehkä huomenna, tai joskus tässä välipäivinä.

On olemassa musiikkia, jota ei vain voi tehdä päivällä. Se ei ole mahdollista, koska mielen täytyy laskeutua eräänlaiseen subliminaaliseen tilaan, jossa se on vastaanottavaisempi. Lisäksi tarvitaan rauha tehdä asioita juuri niinkuin tahtoo, nopeasti ja tehokkaasti. Ykkösellä purkkiin. Silloin tulee parasta jälkeä. Jos alkaa hieroa liiaksi, turhautuu omaan kyvyttömyyteensä eikä saa lopultakaan yhtään mitään aikaiseksi. Silloin on parempi vain koittaa tehdä jotain muuta, koska eihän se nyt voi aina lähteä täysillä tuokaan homma. Mutta tällaisessa ympäristössä, kunhan ensin räpeltää kaiken paskan ulos systeemistä, pystyy saavuttamaan jotain oikeasti hienoakin. Kuulette sitten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti