maanantai 15. toukokuuta 2017

Vouhotusta.

Päivät lipsahtelevat läpi tajunnasta sellaisella rytinällä, ettei niiden sanallistaminen aina onnistu reaaliajassa. Se ei kuitenkaan tunnu kertovan siitä, että voisin mainittavasti paremmin, vaan siitä, että aikaa on vähemmän. Toisaalta se taas on ihan hyvä, koska mieluummin teen asioita, kuin makaan perseelläni. Tänään käytiin pitämässä kai ainoat treenit ensi viikolla alkavaa rundia varten, se oli ihan hauskaa ja voin taas olla luottavaisin mielin. Kun soittaa veljensä kanssa, pystyy pienen pölyjen puistelun jälkeen lukemaan aika suoraan mitä sieltä toisen tajunnasta tulee, mikä onkin näiden duosekoilujen paras puoli. Jos ei nyt olla kahdestaan mikään maailman paras sludgebändi, niin ainakin siinä voi tulla katsomaan sitä miten telepatia toimii. Tai ei se ole mitään telepatiaa, se on sisäsyntyistä ymmärrystä eikä viestintää.

Olen viimeaikoina miettinyt viestintää melko paljonkin, onhan se kuitenkin sitä mitä nytkin pääasiassa opiskelen. Sitä vasten on tullut pohdittua tätä kirjoittamistakin, minkä asteista viestintää tämä on. Olen useinkin käyttänyt vertauksena sitä, että tämä on kuin heittelisi pullopostia tajuntojen välisiin meriin, vailla mitään varmuutta siitä, että kukaan todella ottaa sen vastaan. Silti tiedän, että lukeminen on yhä hiljaista viestintää, intiimiä ja rauhallista verrattuna kaikkeen nykyaikaiseen kuvatykitysvirtaan, videoista puhumattakaan. Olen myös suunnitellut omaa taidenäyttelyäni tästä näkökulmasta, ja siinä missä tämä teksti on ylitsevuotavaa tulvaa, se tulee olemaan ehkäpä jopa sen täydellinen vastakohta. Rahoitusta pitäisi toki vielä vähän suunnitella, kun ei ole tuloja ja tilan vuokraaminen kuitenkin maksaa. Siihen nyt on kuitenkin vielä aikaa, toisin kuin rundiin ja muihin akuutimpiin hommiin.

Viimeajat olemme koulussa vääntäneet peliä nimeltä Please Stop Killing Me. Siitä tuli oikeasti aivan saatanan hyvä odotuksiin nähden. Saa nähdä pistetäänkö se jonnekin ilmaiseksi pelattavaksi, tai jollain euron hinnalla ladattavaksi, mutta kun se on tietokonealustalla pelattava niin en usko että rahastus on kauhean inspaavaa touhua touch screen-sovellusten koodailun ja vääntämisen vaivaan nähden. Mutta olen ollut tuosta kyllä rehellisesti innoissani ja hauska sitä on ollut tykitellä menemään. Tekisi mieli esitellä sitä kaikille, mutta aina kun tehdään juttuja muiden ihmisten kanssa, mennään kompromisseilla ja muiden rytmeillä. Olen oikeastaan aika kiitollinen siitä, että olen oppinut sen, koska se on vähentänyt omaa stressiänikin aika helvetisti. Omia juttuja voi väsätä miten paljon jaksaa, muita voi auttaa aktivoitumaan omissa ympyröissään, mutta heti jos tehdään yhdessä jotain, pallo aikataulusta, jaksamisesta ja loppuunviemisestä on sinulla, ellei toisin sovita. Koska tiedän, että muuten raivotan hommat loppuun saman tien päästäkseni eteenpäin, muihin juttuihin.

Tällä viikolla on muutenkin kaikkea mielenkiintoista ja ihmeellistä puuhasteltavaa. Huomenna taas tuttuun tapaan kello 19.00 aletaan Limuradiolla horista musiikista. Huomenna aiheena on huutavat kitarat. Keskiviikkona pistetään vihdoin ja viimein Taserin sludget narulle ja torstaina onkin sitten Sekavan Musan Jamit. Tein sinne ihan videoitakin pyörimään. Hyvä tulee. Sitten aletaankin valmistautua jo rundia varten. Ensi viikon tiistaina on lähtö ja kamahommatkin on vielä ihan levällään. Uskoisin, että hyvä tulee silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti