sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Soittamisen iloa, soittamattomuuden ahdistus.

Eilinen Cut To Fit-keikka tuntui olevan yksi parhaita ellei oikeastaan heittämällä paras aikoihin. Siitä tuli helvetin hyvä fiilis, silloin kun se touhu lähtee, niin se vaan todellakin lähtee. Mielestäni se on kaikkein parhaimmillaan juuri tuollaisessa räkäisemmässä ja punkimmassa tilanteessa, missä voima tulee oikeasti soittokamoista ja soittajista itsestään, ilman isompaa vahvistusta, koska silloin kaikki tuntuvat vetävän lujempaa. Ainakin itse vetää, koska haluaa kuulua sen kaiken yli, ratsastaa sillä puhtaalla voimalla maailmanloppuun asti. Kunnon betonitsunami. Keikkojen jälkeen huomaan vaan useammin ja useammin jonkinlaisen eksistentiaaliahdistuksen laskeutuvan päälle. Toki se menee aina sitten ohikin, mutta kyllä se aina yhtä raskaalta tuntuu. Siitä on täysin vapaa vain silloin kun soittaa. Siitä syystä sitä kai soittaakin mieluummin koko ajan.

Tänäänkin kävin Soittajien Sunnuntain housebandissa jumittelemassa. Olisi toki kiva, että siellä soittelisi improvisaationa useampikin porukka, tuntuu että heti kun laskee kitaran lapasesta niin siellä soi jo perustylsä blueskaava tai joku eturauhasrokkikoveri. Mutta toki asiakaskunta kai on sitä jengiä, joka siitä sitten myös nauttii ja kaikenlainen kokeellinen huhuilu on ihan suosiolla alakerran hommia. Pitäisi vain ehkä tavoittaa potentiaalinen yleisökin ehkä vähän paremmin, kuin nykyisellään.

Eilen Joensuuhun ajellessa hahmottelin päässäni seuraavan isomman levynkin. Siis Ruostuvan Maailman seuraajan. Se ei ole mikään huomisen homma, ja tulen tässä välissä tekemään luultavasti monta muutakin levyä, mutta tässä on tämän isomman levyn hahmo ja konsepti.

Uskokaa tai älkää, jokaisesta levystä on olemassa tuollainen vastaava kaavio, vaikka useimmiten vain minun päässäni. Siitä syystä, kun eräs muutenkin uuvatin oloinen jenkkiarvostelija vonkasi ensin kuukausikaupalla levyjä ja sitten kieltäytyi arvostelemasta niitä, koska "sorry, it's not consistent", vastasin vain "ok", vaikka ajattelin päässäni, että levy on kyllä ehjä kokonaisuus, mutta sinulla ei ole tarvittavaa informaatiota sen punaisen langan käsittämiseen. Se ei ole minun ongelmani, tuleeko konsepti ymmärretyksi vai ei, se on se työkalu, jolla kyseinen levy on rakennettu, se ei ole välttämätön sen tulkitsemiseen. Tulkinta on jokaisen oma ongelma. Se ei ole minun käsissäni, eikä minun asiani. Tämä ei ole "tuote", eikä minulla ole mitään tarvetta myydä sitä yhtään kenellekään, vaikka noita kopioita olemassa onkin.

2 kommenttia:

  1. hienoa hommaa kans löytää jotain vuosia vanhoja paperinkulmaan tuherretuja muutaman sanan mittasia ideoita ja siinä sitten päätä rapsutella ja miettiä mistä helvetistä tässä on oikeen kyse

    VastaaPoista
  2. Joo, toki näitäkin löytyy paljon, samoin luennoilla saatuja ajatuksia, jotka on sillä hetkellä tuntuneet luennoituun asiayhteyteen nähden selkeältä ja inspiroivalta, mutta joista ei sitten oo kauheasti apua kun ei muista millä luennolla on ne tuhertanut.

    VastaaPoista