lauantai 22. huhtikuuta 2017

Uutta arviota, eristystä ja keikkanosto.

Eilinen keikka ei taas yleisömäärillä leuhkinut, tai oikeastaan taidettiin tehdä ennätys siinä miten vähän oli jengiä, mutta on kai se ennätys sekin. Ilta oli siitä huolimatta aivan mukava ja soittokin tuntui irtoavan ihan mukavasti kaikesta huolimatta. Mikäpä siinä, hauskahan se on aina möyriä menemään. Toivottavasti huominen on kuitenkin vähän parempi yleisön määrän kantilta. On hauska viedä J. Kill & Mr. Mule keikoille, etenkin kun nyt tein selväksi, että tämä ei ole bändi sellaisessa perinteisessä ja tylsässä mielessä. Tulen minne tahansa, ja otan mukaan ketä sattuu. Voin luvata vain, että siitä tulee kokemus, jollaista ei ole tarjolla juuri siinä muodossa enää koskaan sen hetken jälkeen ja vaikka se kuinka löytyisi internetistä keikan jälkeen, se ei koskaan ole sama asia. Se on aika-avaruudellinen kokemus, joka on olemassa vain musiikin ja sen sattumanvaraisuuden elävänä todistavien välillä. Jos siis sattuu olemaan huomenna Tampereella, kannattaa hiipiä Vastavirralle, jos ei mistään muusta syystä, niin mielettömän From Grotton takia. Se on livenä aivan helvetin hyvä bändi.

Tänään tuli vihdoin myös odottelemani Merchants of Airin arvio levystä. Heidän arvionsa ovat olleet mielenkiintoisia siksi, että sitä kautta löytyy monesti kuunteluun namedroppailun ohella myös musiikkia, jota en ole koskaan kuunnellut, tai jota ei ole tullut kuunneltua vuosiin. Tässä mieltäni lämmitti kovasti yksi asia, nimittäin Burroughsin mainitseminen. Se, että meikäläisen puuhasteluista välittyy nuo kirjailijat käskemättäkin on mielestäni mielenkiintoinen ja ihan hienokin asia. Katson, että kirjailijat ovat kuitenkin vaikuttaneet musiikkiini enemmän, kuin yksikään toinen muusikko suoraan. Toisinaan ajatus kokonaiseen levyyn lähtee vain kirjan värimaailmasta tai yleisestä ilmapiiristä. Toisinaan joitain kirjoja ei pysty lukemaan siksi, että päässä soi eri värinen musiikki, ja pitää saada se ulos ennen kuin voi keskittyä toisiin ääniin ja väreihin. Tämä synestesia on välitön ja välttämätön homma omassa luovassa prosessissa, jos ei kuvat, äänet ja sanat yhdisty, tekele ei puhu ja se ei luultavasti päädy koskaan valmiiksi asti.

Ostin tänään myös yhden paskan yhdeksän euron luonnoslehtiön tilalle kaksi halpaa ja hyvää (4 euroa ja 1 euro) ja kirjoittelin pienempään vihkoon Cut To Fitin tulevan levyn sanat ylös, ettei tarvitse sohlailla eri vihkojen välillä taas siirtymävaiheessa. Pohdiskelin siinä sitten myös sitä, miten sen suuremmin ajattelematta levyt seurailevat jonkinlaisia elämän teemoja. Black Mouth puhuu melko pitkälle duunijutuista, muiden odotuksista, sosiaalityön raskaudesta, omista ristiriidoista ja ahdistuksista sekä siitä, kun on liikaa romua, tämä levy taas menee toiseen ääripäähän, eristykseen, yksinäisyyteen, kauas muiden odotuksista ja suoraan siihen metallipuristimeen, jonka voimalla murskaan omaa mieltäni jatkuvasti. Tänään juttelin jonkun aikaa hyvän ystäväni kanssa pitkästä aikaa ja tunsin, etten ole yksin. Se oikeastaan saikin minut ajattelemaan noita tekstejä, sitä miten paljon ne käsittelevät yksinäisyyttä kaupungissa, joka on täynnä ihmisiä joita voi kutsua ystäviksi ja jotka tietää tärkeäksikin, mutta joiden olemassaoloa ei aina muista, kun sukeltaa liian syvälle omaan mieleensä. Sain myös kuulla, että tekstini ovat joskus vaikeita, vaikka olen kuvitellut kirjoittavani suoraviivaista ja suhteellisen helppoa tekstiä, sellaista ehkä vähän turhankin rautalangasta väännettyä. Mutta ehkä kyse on siitä, että minulla on konteksti niiden käsittelyyn, muilla ei ehkä ole sitä kaikkea.. Siitä se mitä luultavimmin johtuu. Mitä enemmän perspektiivi eroaa, sitä kaukaisemmalta tekstit vaikuttavat. Eikä toki kaikki löydä duuneistani samoja asioita samastuttavaksi, se on vain osa vaikutteiden silppua, jotain pientä sieltä täältä, joku lukee tekstejä, joku kuuntelee musaa, joku katsoo vain kuvat, kuka mitenkin. Kunhan siellä on toimiva tietoisuus, joka kykenee vakuuttamaan minut siitä, etten ole tässä maailmankaikkeudessa ainoa tietoinen olento, joka luo itselleen harhoja muista lähinnä harhauttaakseen itseään.. that's all.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti