Tampereen keikka ja Sounds of The Abandoned World

Viimeiset pari vuorokautta on olleet vauhdikasta touhua. Lauantaina käytiin Tampereella soittamassa keikka, joka on kokonaisuudessaan kuultavissa tuossa yllä. Oli helvetin hauskaa ja nyt on sellainen fiilis, että tekee mieli syventää tuollaista bändikokoonpanoa vielä ainakin seuraavan keikan ajan tuossa muodossaan. Tänään nimittäin varmistui pikabuukkauksella torstaille Helsingin Semifinal, lämppäröintihommia walesin Sendelicalle ja tampereen Fërtility Cültille. Tulee mielenkiintoinen ilta, kunhan selvitän rytmiryhmän kokoonpanon. Toki sitä voi itsekin soittaa jotain muutakin kuin kitaraa, eihän se nyt sinällään mikään ongelma ole, se olisi vaan hauskinta! Ollaan luultavasti ensimmäisenä, eli kannattaa raahautua paikalle heti kun ovet aukeaa, voi olla että siellä taas jo kikkaillaan omiamme heti soundcheckin jälkeen. Toki jos siellä joku helsinkiläinen rumpali tätä lueskelee ja uskoo, että meidän ajatusmaailmat kohtaa tuon soittohomman kohdalla, niin viestiä vaan.

Eilen sain tietää, ettei tänään ole koulua, mistä innostuneena hilpaisin yöksi treenikämpälle nauhoittelemaan juttuja. Siitä tuli mielestäni hyvä. Univajeessa soittaessa on aina jotenkin hienoa, kun tulee soitettua tosi hiljaisia juttuja. Niissä on oma pysähtynyt taikansa, jännite joka ei purkaudu mihinkään, aivan kuin pidättäisi koko ajan hengitystään ettei riko jotain maagista. Ja aina kun menee yöllä väsyneenä treenikselle, saa sen talteen ainakin jossain muodossa. Niistä tulee sellaisia levyjä, joita kuuntelen todella mielelläni myöhemminkin. Jotain tämänkin suuntaista olisi kiva soittaa livenä, se ei edes tarvitse kuin perkussionistin ja loopperin. Näistä en tosin tehnyt loopperilla kuin viimeisen biisin, kaikki muut soitin rummut edellä ja raita kerrallaan. Viidessä tunnissa olin valmis ja lähdin kävelemään kylmään maanantaiaamuun. Otin muutaman kuvankin, niitä on latauksen mukana "bonuksina", samoin kuin yksi juttu minkä jätin pois, koska se oli vain aivan eri maailmasta, mutta erikseen jotenkin sopiva tiivistys väsyneelle mielentilalle.



Ruostuva Maailma / Palava Mieli löytyy myös vihdoin ja viimein spotifysta. Voitte kuvitella, että jos yrittäisin jokaisen levyn työntää sinne, saisin tapella turhaan aika ison osan aikaa. Silloin tällöin tulee joku mielenhäiriö, jossa jaksaa laittaa parit levyt jonkin palvelun kautta, mutta aina noihin liittyy jotain ärsyttävää ja on helpompi vain mennä eteenpäin ja tehdä uusia juttuja. Nyt näköpiirissä on niin monen keikan soittaminen ennen rundia kuin vain mahdollista, koska tämä on mukavaa touhua ja juuri sitä mitä olen elämässäni halunnut aina tehdäkin. Living the dream.