lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pedaalilautahommia ja For No Good Reason.

Koska keikkareissulla revennyt kitaralaukku merkitsi sitä, että pedaalien roudailu rupeaa käymään hankalaksi tein tässä joutessani pedaalilaudan. Koska olen aivan saatanan huono sahaamaan ja tekemään mitään, tiesin, että lauta ei tule työjälkensä puolesta olemaan mikään maailman kaunein vekotin, mutta ajattelin, että kun sitä kuitenkin tulee sitten tuijotettua tuntitolkulla, sen kannattaa olla sellainen, että jaksan tuijotella sitä tuntitolkulla. Materiaalina oli vanha paska taulu, maalasin sen uudelleen molemmilta puolilta ja sahailin ylimääräisen palan sivulaudoiksi.




Nyt ei tarvita kuin vähän velcroa sinne tänne ja homma on melko pitkälti läjässä ja paketissa. Tuossakin on peruspakettiin nähden jo tuon Soul Shiverin verran ylimääräistä, ajattelin vain varmistaa että siihen mahtuu edes jotai muuta jos sattuu niin huvittamaan. Ja onhan tuossa paljonkin tilaa muille jutuille. Muff ja Delay vaan täytyy olla vierekkäin, että voin Harhiskeikoilla polkaista ne samalla kertaa päälle ja pois. Oikeastaan niitä keikkoja ajatellen tuosta ei muut tarvitsekaan kuin Muffin, Delayn ja Blues Moodin, mutta loopperi on hyvä olla aina kaiken varalle mukana. Äkkiä noita sitten vaihtelee jos siltä sattuu tuntumaan. Better have it and not need it than need it and not have it.

Katsottiin tässä myös tämä For No Good Reason, mikä oli melko samaistuttava ja inspiroivakin dokkari monelta kantilta. Vaikka Ralph Steadmanin jälki on kävellyt vastaan monissakin yhteyksissä, nimi ja naama eivät ole olleet tuttuja aiemmin, joten tämä dokumentti oli mielenkiintoinen yllätys aikalailla puun takaa. Siitä tuli mieleen vähän William Kentridgen työt ja tapa työskennellä. Molemmilla on myös piste jossa voi tehdä ja kuvata prosessia, mistä olen helvetin kateellinen. Kun saan sellaisen aseteltua ja tehtyä, alan kuvata kaikki duunini myös animaatioiksi, koska mielestäni kaikissa töissä itse prosessi on helvetin oleellinen osa itse työtä. En kokenut tekeväni kuvataidetta, ennen kuin siihen tuli mukaan fyysinen ulottuvuus; maalaukseen veitset ja roiskeet, kuvanveistoon pronssi ja savi ja muut oikeasti työstettävät materiaalit, piirtäminen ei tunnu taiteelta ennen kuin siihen yhdistyy kollaasi tai grafiikka jollakin tavoin. Taiteen tekeminen on minulle ennen kaikkea käsillä tekemistä, oli se sitten kuvaa tai ääntä. Se on ajatuksen ja konseptin siirtämistä abstraktioista näkyvään todellisuuteen. Kuin vetelisi kaneja tyhjästä hatusta. Taikuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti