tiistai 18. huhtikuuta 2017

Minimalismia ja pilipalismia.

Tämä on ollut hieno päivä. Käytiin asuntonäytössä katselemassa asuntoa, joka tuntui viimeistä piirtoa myöten upgradelta tähän nykyiseen, hiljaisempi (7-kaistaisen tien jälkeen mikä tahansa tuntuu hiljaisemmalta) ja isompi, minkä lisäksi puulattioistakaan ei tarvitse luopua, eikä vuokrakaan nouse kuin 40 euroa nuppia kohti, joten se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mikäli onnistaa. Ainut painajainen on vain jo täältä kuudennesta kerroksesta pois muuttaminen, mutta se nyt on ehkä jo asioiden edelle menemistä kuitenkin. Kun tulin kotiin, löysin kirjeen, joka sisälsi hienoja, minimalistisia mustavalkoisia valokuvia. Todella inspiroivia ja meditatiivisia kuvia. Tuollaista on pakko arvostaa suuresti! Kiitän, nöyrästi.

Ostin myös bandcampista tuon Mount Eerien A Crow Looked At Me-levyn, joka aiheutti vahvoja väristyksiä viikonloppuna. Nämä kaksi yllättävää ja minimalistista taide-elämystä yhdistettynä viime viikon minimalismia koskevaan taidehistorian luentoon saivat minut miettimään asiaa paljonkin. Seipään nokkaan oli tietysti nostettu Piet Mondrian ja muut vastaavat. Minimalismi sai kuraa niskaansa siitä, että se oli elitististen, valkoisten keski-ikäisten ukkojen rinkirunkkaussuuntaus, minkä ymmärrän täysin. Mutta minä en kutsu mitään noita duuneja minimalistisiksi. Koitin miettiä sille sopivaa nimeä, ja tänään keksin sen. Se on pilipalismia. Etenkin siksi, että pallinaamat ovat pilit ojossa sohineet menemään ympäri gallerioita määrittäen mikä on taidetta ja mikä ei, toisekseen siksi, etten näe noissa mitään suoranaisen minimalistista. Tuollainen minimalismi on aivan sama, kuin tekisi biisin, jossa on pelkkää hevisoolokitaraa yhdeksän minuuttia, ja väittää tuota teosta minimalistiseksi, kun se on vain helvetillinen läjä pientä silppua vailla mitään koherenttia rakennetta tai sen syvempää kontekstia. Muotoa muodon vuoksi, pilipalismia.

Minimalismi taas on nähdäkseni kontrastien taidetta. Minimalismi on sitä, että kevyt muuttuu raskaaksi ja raskas kevyeksi. Se toteutuu kaikkein selkeimmin musiikissa ja kuvanveistossa. Noissa molemmissa teoksissa kompositio kääntää materiaalien painon päälaelleen, tekee tuohesta lentokoneen ja pronssista kepeän kuin höyhen, kun tuohikin kykenee sitä kannattelemaan. Samoin akustisen laulun kepeys muuttuu sanojen ja merkitysten ja komposition alla tonnien painoiseksi mereksi lyijynraskasta surua, jolta ei pakene mitään. Samoin Justin Broadrick osaa tehdä Jesun raskaista kitaraseinistä ilmavan kevyitä äänen pilviä, jotka pyyhkäisevät sielujen taivaiden ohi, antaen auringon pilkahdella raoistaan.. Tämä on todellista minimalismia. Kontrastia. Ilman sitä, vahvasti ideaan pohjaavaa elementtiä, minimalismia ei nähdäkseni ole todellisuudessa olemassa. On vain keskinkertaista pilipalismia, kuvaa kuvan vuoksi, ilman painoa. Tätä myöten katson minimalismin olevan ensiaskelia kubismissa ja kaikessa muussa konseptiin pohjaavassa taiteessa. Mietin tuolla luennolla, että monella tapaa 1900-luku oli ihmiskunnalle vähän kivuliasta, mutta tärkeää henkisen kasvun aikaa. Vasta viime vuosisadalla ihminen oppi todella käsittelemään abstraktioita, havainnollistamaan konsepteja, hahmottamaan ajatuksia suurissa mittakaavoissa, olkoonkin, että filosofiaa on harjoitettu siitä asti, kun on osattu kielellistää asioita.


Hienous jatkui myös pitemmälle, kun käytiin tuossa noin taas radiossa soittelemassa kaikenlaista mielenkiintoista musiikkia. Ohjelmamme soittolista löytyy Spotifysta, mihin biisejä lisätään sitä mukaa kun niitä soitetaan, vaikkei kaikkia löydykään. Ekan lähetyksen biiseistä oli jopa 5 kappaletta, tästä sentään kaikki! Kahden viikon päästäkin jatketaan näiden naisartistien soittamista, ihan vaan kun jäi niin paljon kaikkea soittamatta. Mielestäni meillä on kyllä hyvä konsepti tuossa. Ei mitään soittolistaa, molemmat tankkaa jonkunlaisen teeman mukaisen läjän biisejä, ja sitten aletaan soittaa vuorotellen jotain sellaista, mikä tuli toisen laittamasta edellisestä biisistä jollain tavalla mieleen. Jonkinlainen rikkinäinen puhelin, mutta biiseillä siis. Kannattaa merkata kalentereihin, joka toinen tiistai kello 19.00-20.30, Limu Radiolla tuo meidän ohjelma, jolla ei vieläkään ole mitään järkevää tai kunnollista nimeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti