Lahja.

Tämä päivä osoittautuikin melko mielenkiintoiseksi. Koulua ei ollutkaan, joten koko päivä tuli melko pitkälti makoiltua ja nollailtua ja kiroiltua jumittavaa tietokonetta vailla sen suurempaa intoa tehdä yhtään mitään. Mielenkiintoinen osuus kajahtikin ilmoille hyvin lyhyenä purkauksena käydessäni kaupassa jossain välissä. Ohitseni käveli harmaanaamainen, keski-ikäinen mies, jonka kuulin huutavan perääni heti kävellessäni ohi:

"Saatanan rastakyrpä!"

En reagoinut mitenkään, vaan jatkoin matkaani, vaikka mietin kaikista muutamista vaihtoehdoista, mikä olisi se "oikea" reaktio. Päädyin lopultakin siihen, että oma reaktioni oli täsmälleen oikea. Vaikka joku varmasti vinkuisi siitä, ettei tuollaista tarvitse sietää ja tuollaiset ihmiset pitää kohdata (mikä oli mielessäni erittäinkin palava ja selkeä reaktio, mutta jonka hillitsin), en antanut hänelle minkäänlaista huomiota, vaikka kylläkin mietin tätä asiaa vielä pari tuntia tämän jälkeen. Hetken aikaa se poltti mielessäni erittäin selkeänä sitä ajatusta, että aivan sama mitä horiset, minulla ja Teillä ei ole mitään yhteistä, enkä minä kuulu Teidän lajiinne ja rotuunne mitenkäänpäin. Te. Ei normaalit, vaan Tavalliset Ihmiset. Ison osan aikaa tuntuu, että Tavalliset Ihmiset ovat porukka, jolle minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa, ei yhtään mitään asiaa. Tavalliset Ihmiset ovat niitä, jotka ovat olleet sulkemassa minua ulos yhteiskunnasta jo teini-ikäisestä asti, Tavalliset Ihmiset ovat niitä, jotka ovat saaneet minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi ja vihaiseksi, Tavalliset Ihmiset ovat niitä, jotka ovat saaneet minut toivomaan, että voisin kuristaa heistä jokaisen yksi kerrallaan ja kusta heidän ruumiidensa päälle ennen kuin sytytän koko helvetin kasan liekkeihin. Tavalliset Ihmiset ovat niitä, jotka eivät ymmärrä erilaisia ihmisiä, ketään niistä, jotka eivät kuulu Tavallisiin Ihmisiin. Makkaraa natustaviin, henkisesti laiskoihin, keskikaljaa juoviin, Jaajon ja Sami Hedbergin jutuille nauraviin ihmisiin.

Se on se syvimmällä minussa oleva reaktio, joka tuollaisessa tilanteessa herää. Se on se hiuksen hieno raja, joka erottaa Tavalliset Ihmiset kaltaisistani yksilöistä. Sitten ymmärrän tuon reaktion lapsellisuuden ja hillitsen sen, kaikella sillä voimalla, joka minulle on itseni yli vuosien varrella kasvanut. Se on melko kuluttavaa touhua jo itsessään, pitää kattilan kantta atomipommin päällä. Jatkan matkaani, en anna tuollaisille ihmisille tyydytystä siitä, että niiden viesti olisi vaikuttanut fyysisten ja mitattavien ilmiöiden maailmaan sen enempää, kuin mitä hermoratojen väliseen kommunikaatioon nyt sattuu menemään hetkellisesti energiaa. Hänen vihansa ei lisännyt vihan määrää ympäröivässä maailmassa. Minä annoin sen anteeksi. Hänellä on varmasti paha olla, jos se purkautuu noin. On myös melko todennäköistä, että se pahoinvointi on täysin hänen oma vikansa, aivan täydellisen itseaiheutettua, josta hän ei osaa ottaa minkäänlaista vastuuta omassa elämässään, vaan etsii syyt muualta. Oli kiukun syy mikä tahansa, hän yritti saada aikaan konfliktin, hakea huomiota, joka jäi saamatta. En tiedä, mitä hänen kohdallaan sattumalta myös vastaan kävellyt vanhempi pariskunta ajatteli tuollaisesta käytöksestä. Ehkä he ajattelivat aivan samaa, mutteivät uskaltaneet sanoa mitään ääneen. Ehkä he jäivät myllyttämään ukkoa selkäni takana, en tiedä, koska minua ei enää kiinnostanut.

Maailma on paikka, jossa on helppo purkaa kaikki oma ahdistuksensa muihin ihmisiin. Lähinnä siksi, että muita ihmisiä on kätevämmin tarjolla, kuin tilaisuuksia itsereflektioon ja omien virheiden tunnustamiseen. Paskaa voi aina potkia alas tikapuilla, siirtää omaa pahaa oloaan toisille, mutta se toimii vain, jos joku ottaa sen vastaan ja reagoi siihen. Buddhalaisuudessa on yksi tärkeä opetus, jota en itseasiassa muistanutkaan ennen kuin aloin kirjoittaa tätä viimeistä kappaletta, mutta olen onnellinen siitä, että olen näemmä omaksunut edes sen sen verran hyvin, että sen mukainen käytös tulee sisäsyntyisesti. Kiitos menneisyyden Jere, joka olet aivan sama tyyppi kuin Nykyisyyden Jere, ja olet antanut meille kaikille Tulevaisuuden Jereillekin aika hyvät eväät mennä tästä eteenpäin. Koska tuo tiivistää kaiken olennaisen mitä asiasta voisin sanoa, lopetetaan kerrankin hienoon internetmotivaatiokuvaan.