keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kevät saapuu. Menneiden virheiden korjaamista.

Alkaa olla taas sellainen kevät sää, että kaikkein vähiten ahdistaa olla ulkona. Oikeastaan sisällä olo ja seinät tuntuvat työntävän ja puristavan ajatukset koko ajan samaan muottiin, ahdistukseen olemassaolon merkityksettömyydestä, rajallisuudesta ja totaalisesta turhuudesta, sekä siitä voimattomuudesta joka sitä seuraa, kun taas ulkona on mukava kuunnella levyjä ja lokkien huuteluita. Ne ovat urbaanissa ympäristössä selkein ja tervetullein kevään merkki, eikä niiden möly vituta itseäni yhtään, vaikka monet niistä valittaa. Naakat ovat talven lokkeja, niistä tietää talven alkaneen, kun alkaa tuttu vaakku kuulua puista ohi kävellessä. Naureskelin yhtenä päivänä, että pari lokkia luo mukavan kesäisen fiiliksen, sata lokkia luo mukavan kaatopaikkaisen fiiliksen, eikä minulla ole mitään varsinaista ongelmaa kummankaan kanssa. Kunhan on fiilistä.

Olen miettinyt, helpottaisiko elämäni, tai lähinnä joidenkin muiden suhtautuminen siihen, jos kävisin hakemassa itselleni ihan rehellisen lääkärin todistuksen masennuksesta. Saisin sen aikalailla heittämällä, ja se voisi ehkä selventää joillekin näitä kausia, kun tuntuu että puolet kanssani tekemisissä olevista ihmisistä kohahtavat aina kun synkkä pyörä pyörähtää käyntiin. En tiedä taas kauan tämä värittää kaikkea, mutta tiedän kokemuksesta jo sen, ettei se ole lopullista. Kaikki on väliaikaista ja ohimenevää, myös ahdistus. Olkoonkin, että yhtä varmasti voi luottaa siihen, että se tulee myös takaisin. Sitä on vain oppinut olemaan kiitollinen kaikista niistä hetkistä, kun se ei peitä kaikkea alleen. Siitäpä noissa runoissakin on jonkin verran kirjoitettu.

En oikeastaan koskaan, tai ainakaan mitenkään säännöllisesti katso tätä blogia taaksepäin, minkä seurauksena huomasin vasta nyt, että eihän tällä sivulla mitään playeria tuosta Ruostuvasta Maailmasta ole, vaikka olen mouhunnut siitä ihan täysillä. Hyvä homma, uuvatti! Korjaan tämän virheen nyt. Tässä on tämä minun toisinaan avantgardistinen folk-levyni helvetin jälkeisessä maailmassa kulkemisesta ja oman mielen painon alle rusentumisesta. Uskon, että saatte siitä jotain irti, jos ette vielä ole sitä kerenneet kuunnella ja jos olette lukeneet tätä blogia yli viikon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti