Olihan mukavaa tässä piirrellä Periscopen välityksellä tuntemattomille. Se on ehkä helpompaa kuin soittaminen, kun siinä joutaa sössöttämään kaikessa rauhassa tai voi olla hiljaakin. Ja voi sitä sitten välissä aina soittaakin jotain akustisella vaikka. Mukavan rentoa touhua. Ei tarvitse lähteä kotoa, ei tarvitse nähdä ihmisiä, muttei myöskään tarvitse olla ihan itsekseen ajatustensa kanssa. Jos haluatte joskus "hengailla", niin seuratkaa mr_mule Periscopessa. En lupaa, että olisin mielenkiintoinen, tai että siinä tapahtuisi kauheasti, mutta voidaan kuunnella Yawning Mania ja muita hyviä bändejä ja tuherrella menemään vaan. Nytkin san yhden duunin about valmiiksi, voi sitten huomenna vaikka piirrustella ja streamailla jotain muuta sitten. Olisi ehkä mielenkiintoista duunata joku tollainen iso tekele ja samalla jutella ihmisille, katsoa ohjaako se tekemistä mitenkään päin.
Eilen vietin syntymäpäiväni mielenkiintoisissa merkeissä. Kun laitoin Ruostuva Maailma/Palava Mieli-lättyni nettiin, lähdin Sopenkorpeen operoimaan meidän tulevaa taidekujaprojektia. Tungettiin puoli Sopenkorpea oksasilppuriin, minkä seurauksena kädet tuntui tärisevän vielä tänä aamunakin vahvasti. Haketta löytyy tukasta ja taskuista koko ajan. Sen jälkeen ystäväni käytti minut hampurilaisella ja tultiin meille juomaan kahvit. Kaikki oli kivasti ja hyvin. On tämä elämä ihan hienoa touhua. Yöllä katselin Periscopella, kun joku soitti viululla Bachia päin vittua, ähisi ja vaihtoi nuottia koko ajan ja mietin, että onpa tämä elämä psykedeelistä, ja onpa tämä oikeasti hieno sovellus, kun pääsee tutkimaan toisten ihmisten elämää tuolla tavalla! Että nuokin ihmiset toisella puolella maapalloa ovat ihan todellisia ihmisiä. Vaikka monet toki esittävät ja esiintyvät aina kun kamera kuvaa, on siellä todella paljon porukkaa, jotka vaan chillailevat kaikessa rauhassa, ja se on mielestäni tuossa juuri hienoa. Ilman filttereitä ilman, että tarvitsee toitotella siitäkin jollain keinotekoisella hashtagilla. Todellista elämää, juuri nyt, ilman mitään suurempaa tarkoitusta. Se on hienoa!
Vähän kuulostelin tänään vihjauksesta taas Mount Eerietäkin. Veti vakavaksi ja pisti miettimään, että toivottavasti ei koskaan tarvitse itse kirjoittaa mitään sanoituksia vastaavassa tilanteessa ja fiiliksessä. Aivan hirveä ajatellakin.... Pitänee ostaa levykin jossain vaiheessa, kun rahaa on vähän enemmän.
Viimeyönä aloin myös leikellä ja liimailla ja nauhoittaa tätä. Tänään saattelin sen loppuun sitten. Tuollainen päälle puolituntinen avantgardedronejumitusta. Kyyn Tietä rakentelin vähän uudestaan ja poistin kaikki raidat, jotka ylläpitivät rytmiä. Siitä tuli mielenkiintoinen, kelluva juttu. Alunperin ajattelin, että olisin tehnyt tästä Outo Piiri II-kasetin, mutten tahtonut panttailla noita, kun ne kerta onnistuivat noin. Kannen maalauksen on tehnyt Terhi, Rivers of Utopia on akryyliduuni kankaalle, 40 x 40 senttiä iso. Tässä olen myös ideoinut omaa näyttelyä ja sain sille yhdeltä paikaltakin vähän vihreää valoa, pitäisi käydä juttelemassa tarkemmin... Hyviä hommia edessä, paljonkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti