keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

27

27 - Virheitä, Harhoja ja Havaintoja Ruostuvasta Maailmasta. A5, 50 sivua, 10 euroa.

Sainpa pari niitä nyt ainakin tehtyä. Tämä yhdessä Ruostuva Maailma / Palava Mieli-levyn kanssa tiivistää ja välittää aika hyvin kaikki ne ajatukset, joita olen käynyt päässäni läpi tämän vuoden aikana, ehkä paremmin ja selkeämmin, kuin tämän bloginkaan lukeminen. Tämän kaltainen avoin foorumi vaatii kuitenkin aina jonkin verran editointia ja sensurointia monessakin suhteessa, koska kuitenkin joku jättää minut palkkaamatta tämän perusteella. Eipä se nyt älyttömän kovaa satu, mutta kyllä tämä on kuitenkin tietyllä tapaa kaukana vapaasta kirjoittamisesta. Kansiin suljettu teksti antaa mahdollisuuden rehellisyyteen ja suoruuteen, jota ei ole oikeastaan missään muussa tekstissä. Musiikki taas antaa mahdollisuuden suoruuteen, jota ei voi olla olemassa tekstissä.

Näissä teksteissä on mielenkiintoista huomata tietynlainen fyysisyyden ja urbaanin elämän, epämääräisen aikuisuuden ja tämän uuden teini-iän, hukassa olemisen painottuminen. Muistan, miten eksyksissä sitä oli 17-vuotiaana, aikuisuuden ja lapsuuden välissä. Tuntuu, että olen tuossa samassa limbossa taas, en juuri voi sanoa kokevani oloani aikuiseksi, muttei kyllä välttämättä ole niin väliksikään, koska aikuisuus monessa mielessä mielletään lähinnä luovuttamiseksi. Leikin lopuksi. Minä en aio lopettaa leikkimistä, koska se on juuri se asia, joka pitää aivot nuorena, auttaa niitä kehittymään ja adaptoitumaan mihin tahansa mitä eteen heitetään. Leikki on välttämätöntä kehitykselle, aikuisuus, minun kirjoissani, tarkoittaa kehityksen pysähtymistä, uralle jumittumista ja sen saman uran junnaamista. Eikä minulla ole pienintäkään aikomusta tehdä niin. Olen 27 vielä parin päivän ajan. En usko, että mikään ratkeaa minkäänlaisella taikaiskulla. Tänään tosin mietin, että on tässä iässä jonkinlainen maaginen kuoleman viehätys, aivan kuin kuulisi sen kuiskivan verhon takana koko ajan, miten toisella puolella on lämmintä ja mukavaa, eikä tarvitse ahdistua siitä, että tuon verhon ohittaminen on vielä edessä. En tiedä mistä se johtuu. Tämän vuodne aikana sitä on silti tajunnut paljon asioita, mistä olen kiitollinen. 

Vein muutaman levyn myös Levykauppa Xään, jos jostain syystä ujostaa meikäläisen kanssa asiointia tai jotain muuta vastaavaa, niin voi ostaa levynsä sieltä sitten muiden ostosten yhteydessä. Sieltä löytyy myös noita vanhempia kasettejakin, itseltä alkaa olla kaikki melkolailla loppu pikkuhiljaa. Duunailen taas lisää kaikenlaista, kun on enemmän rahaa, tuntuu, että musteetkin kallistuvat koko ajan ja joka kasetilla saa vähemmän ja vähemmän tulostettua. Raivostuttavaa touhua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti