SWANS

Eilinen ilta tuntuu omalta todellisuudeltaan, unenomaiselta maailmalta. Olin odottanut Swansin näkemistä vuosia, mikä tavallisimmin rakentaa epärealistisia odotuksia, jotka eivät voi kuin alittua. Swans onnistui ylittämään kaikki odotukseni, tuhoamaan ja hävittämään minut ääneen täydellisesti, ja siitä olen kiitollinen. Mikään ei valmista siihen äänenvoimakkuuteen, vaikka puoli internetiä on mouhunnut siitä tietysti iät ja ajat. En puhukaan suoranaisesti siitä, tuliko se lujaa vai ei, vaan siitä miltä tuollainen äänenvoimakkuus tuntuu. Toki olen kokenut joissain yhteydessä vastaavia surinoita ja pörinöitä, mutta tässä nähtiin, että enemmän vahvistimia on enemmän. Se mahdollistaa valtavan määrän voimaa, jonka edessä en voinut tehdä muuta kuin hymyillä onnellisena.

Suurin osa ihmisistä tuntuu kuvailevan sitä hyökkäävänä ja aggressiivisena, mutta minulle se ei ainakaan tuntunut yhtään sellaiselta. Kuuntelin koko keikan ilman korvatulppia, eikä musiikki mielestäni tullut missään vaiheessa liian lujaa, vaan  pelkästään täydellisellä volyymilla. Tuntui vain siltä, että kaikkien maailman bändien pitäisi soittaa tällä voimakkuudella, koska siinä vaiheessa vahvistinten äänimaailma alkaa vasta aueta. Tai sitten hommata tehottomampia vahvistimia, joita voi luukuttaa aina täysillä, kuten itse olen asian järjestänyt. Lujaa soittaminen antaa enemmän varaa soiton dynamiikalle, mistä Swans oli loistava osoitus. Suorastaan tajunnanräjäyttävän loistava osoitus.

Se mitä Swansin uudemmilta levyiltä en ole edes tajunnut on monessa kohtaa on se, miten paljon niissä meluisammissa kohdissa on täsmälleen samaa voimaa, kuin ensimmäisten levyjenkin murjonnassa. Se on jotain, mitä ei vain voi hahmottaa kuin kokemuksen kautta. Koko Swans on oikeastaan muutenkin jotain sellaista, mitä ei voi hahmottaa kuin kokemuksen kautta. Millään sanoilla ei ole lopulta väliä. Hävisin ääneen totaalisesti, kaksi ja puoli tuntia kiisi ohi nopeammin kuin koskaan ennen ja tiesin jo sitä kokiessani, etten elämässäni tule luultavasti kokemaan montaakaan näin intensiivistä ja hienoa keikkaa. Se teki jo kiitolliseksi ja nöyräksi siitä, että saa olla tuossa tilassa noiden ihmisten kanssa kokemassa tuon kaiken. Tavastia on kyllä paikkana aika helvetin hyvä elävälle musiikille. Kokonsa puolesta optimaalinen, soundinsa puolesta ainut oikeasti hyvä Helsingissä kokemistani paikoista. 5/5.

Niin joo, jos joku tietää mikä biisi soi salissa kun yleisö laskettiin sisään, niin minä ja about sata muuta ihmistä olisi tyytyväisiä.