Kirahtaja ja kaikenlaista muuta

Tämä levy on nauhoitettu viime Sekavan Musan Jameissa, ensimmäinen biisi on soolohumistelu, toinen biisi on lähinnä havainnollistamassa bändikokoonpanoa ja sitä improvisaation voimaa ehkä hienoimmillaan, sitä miten yksi asia kasvaa toiseksi asiaksi ja on vaikea suoranaisesti osoittaa, missä se muutos tapahtuu. Tuossa on mielestäni hyvä porukka, ja tämä mitä tehdään Torvessa ihmisten edessä on jonkinlainen elävä koelaboratorio, jossa kokeillaan kaikenlaista, tutustutaan toistemme sieluihin ja valmistaudutaan johonkin siihen mystiseen, joka on tulossa sitten joskus kun sen aika on. Parasta on silti se, että saa soittaa porukassa jossa voi luottaa jokaiseen, sen kuin varaa päivän ja kerää ihmiset lavalle, kyllä se sitten hoitaa itse itsensä kun vaan menee lavalle ja tykittelee menemään. Kaikki ovat samalla viivalla ja aaltopituudella.

Tänään oli myös Harhakuvien treenit, mikä on aina  yhtämukavaa puuhastelua. Ensi viikolle saattaa olla pikabuukkausta, mutta infoan siitä sitten, kun se selkenee ja varimstuu. Nyt haisteltiin vähän uusiakin juttuja ja toisesta levystä on tulossa mielenkiintoinen. Jotenkin haistan ehkä sen Kikagaku Moyon tuossa kaikessa, mutta se voi johtua ihan vain siitä, että olen itse kuunnellut sitä taas viime päivinä enemmän ja sitä kautta se tuppaa hiipimään mieleenkin. Mutta mikäpä siinä, on se yksi ehdottomasti parhaita olemassa olevia bändejä aivan heittämällä.

Kuten myös Tom Waits. Kuuntelin tuossa muutamat päivät Bone Machinea ja totesin sen yhä olevan yksi maailman parhaita levyjä. Se on vaikuttanut minuun ehkä eniten. Jos jotain häiritsee se, että miksailen levyjä epämääräisillä lofi-soundeilla tai toisistaan poikkeavilla soundeilla, se on luultavasti tämän ja muutaman muun levyn vika. Olen huomannut, että parhaat levyt itselle ovat niitä, jotka kulkevat mielentilasta ja äänimaailmasta toiseen, sen sijaan että koko lätty olisi puristettu saman tuubin läpi. Se tosin riippuu tietysti levystä eikä tietystikään päde mitenkään kaikkeen, mutta monesti huomaan tuollaisten levyjen vaan jäävän soittimeen huomattavan paljon pitemmäksi aikaa. Se noissa japsipsykehommissakin kiehtoo niin paljon. Ja psykedeelisessä musassa ylipäätään. Siinä saa miettiä asioita vähän laajemmalla skaalalla, kuin että laitetaan tää viisseiska tähän vahvariin kiinni ja jynkytetään vapaata E:tä iha helvetisti ja hyvä tulee. Laatikot on ihan hyviä, jos tahtoo piirtää neliöitä tai tehdä laatikoita. Ja on niillekin tietysti aikansa ja paikkansa. Välillä kannattaa silti kokeilla kaikkea sellaistakin, minkä lopputulos ei ole yhtään hanskassa tai tiedossa. Voi vaikka yllättyä.