Viimeaikoina on alkanut jotenkin todella vahvasti nyppiä sellainen yleisnegailu asiassa kuin asiassa. Kaikki on aivan paskaa, etenkin kaikki musiikki, joka bändi on ihan perseestä ja ekat demotkin oli ihan paskoja, kaikki on vaan paskaa paskaa paskaa. Pitäiskö internetin käydä pihalla välillä? Siellä on aika paljon keikkoja, joista voi tulla parempi mieli, vaikkei sellainen musiikki paperilla yhtään innostaisikaan. Saa sitä kaiken paskuutta toki kuunnella ihan riittävästi siellä pihallakin, mutta itse olen vain tykitellyt Peter Dolving Bandia ja miettinyt, että pitäköön tunkkinsa. Meikän elämä ainakin on helvetin jees, uus musiikki on melkeen järestään helvetin hyvää ja bisneksiä lukuunottamatta elämä sujuu hyvin ja kuntokin on vallan mainio!
Tänään sitten nousin vielä pitkän koulupäivän päätteeski perseeltäni ja lähdin Torveen katsomaan bändejä, joista vain yksi oli ennalta tuttu. Tai niin luulin vielä matkalla, mutta huomasin Torven ovella seistessäni, että olenhan minä juuri sillä hetkellä soineen OX79n videobiisin aikaisemminkin kuullut. Vaikka tällainen musiikki ei välttämättä eksyisi kotona soittimeen koskaan, niin kyllähän noin tarkasti sovitettua ja soitettua kamaa livenä kuunteli ihan mielellään. Vaikka tietysti minun mieleni kaipailikin sovituksiin välillä vähän happea ja väljyyttä, sellaista haahuilevaa asennetta, mutta se nyt on vain minun pääni. Aivan hyvän oloinen yhtye, vaikka välispiikissä paljastui pieni kokemattomuus ja epävarmuus siinä, miten päin siellä lavalla tuollaisena hiljaisena arkikeikkana oikein pitää olla. Kannatta oppia olemaan, voin luvata, että sellaisia iltoja on bändillä kuin bändillä edessä PALJON.
Toisena sitten olikin Lightsucker, jota olin tullut pällistelemään. Aluksi meno tuntui vähän tahmealta, mutta kun kone lähti käyntiin niin helvetin hyvinhän se jytisi. Rumpalin vahva ja tanakka grindcorehistoria näkyi ja kuului juuri siinä, että bändi oli kaikkein parhaimmillaan silloin, kun mentiin Eyehategod-henkisissä hardcorepaahdoissa, niissä oli vaan niin napakka tatsi ettei mitään järkeä! Tuntui vaan vähän siltä, että bändi kaipaisi vähän likaisempaa soundimaailmaa ja jonkun kunnon arvaamattoman piripään kähisemään keulille, mutta hyvä bändi se on noinkin.
Viimeisenä soittanut IAmber oli helvetin positiivinen yllätys keskiviikkoillalle, ihan puun takaa. Postrockia joka tuli onneksi riittävän lujaakin vielä, paljon hienoja fiiliksiä ja ennen kaikkea täydellisen hiottu draaman kaari koko keikalle. Niin hyvä keikka, että jäi hymy kasvoille, ja vaikka yleisö jäikin huutelemaan encorea, lähdin menemään ennen kuin selvisi soittavatko sitä vai eivät. Noin hyvällä draamantajulla encore olisi ollut vain kolaus sen hienouteen ja siksi lähdin mieluummin pois. Huomaan tekeväni sitä nykyään usein. Yhtään hyvää encorea en ole tämänkään vuoden puolella vielä kuullut, yhden olen soittanut, ja kadun sitäkin. Ei ne vain anna oikeasti keikalle yhtään mitään, ellei niitä ole suunniteltu osaksi settiä jo etukäteen. Muuten se jää aina vaan irralliseksi palaksi sen täydellisen jutun jälkeen.
Huomenna sitten mennään omilla eväillä. Soitto alkaa heti kun ovet aukeaa kello 20.00, aloitetaan Cédrikin kanssa humistelulla ja "kivalla noisella" siinä niin, soitetaan sen aikaa kun soitetaan ja seuraava bändi sitten heti kun kamat on lavalla. Siitä se ilta sitten lähtee. Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti