Tänään soittelin aiemmin Periscopen kautta taas livevedon. Se oli hauskaa, kerrankin tajusin testata romut ennen kuin aloin soittaa ja tiesin ne toimiviksi, eikä mennyt säätämiseen kauheasti aikaa. Nuo kyllä jännittää aivan eri tavalla, kuin ns. "oikeat keikat", vaikkei niitä melkein kukaan jotain seksispämmibotteja lukuunottamatta taida nähdäkään. Siitä huolimatta se itsensä näkeminen nauhoitettuna tekee ihan eri tavalla itsetietoiseksi ja vaivaantuneeksi, mutta kun se sattuu lähtemään, on soittaminen kivaa. Tuo pikkuvahvistin nyt vain ei ihan riitä toistamaan kaikkea kovinkaan selkeästi, mutta tuntuu, että näin jälkeenpäin tuosta saa paremmin selvää kuin isosta vahvistimesta. En sitten tiedä.
Olo on yleisellä tasolla turhautunut. Haluaisin liikkua, kulkea, mutta ymmärrettävistä syistä olen paikallani toistaiseksi. Kun saan koulun sille mallille, ettei siellä tarvitse käydä, voin mennä miten tykkään. Sitten soitellaan bluesia joka kadunkulmassa ja nähdään nälkää missä sattuu. Nyt pitäisi ensin löytää jonkinlainen harjoittelupaikka kesäksi. Jos satut pyörittämään minkäänlaista media-alan paikkaa, jossa voisin tehdä kymmenen viikon harjoittelun, niin laita mailia. Lähinnä siis siksi, että itse en keksi mihin varsinaisesti voisin mennä edes harjoitteluun. Siihen väliin sattuu vähän päälle viikon Euroopan rundi toukokuun lopusta kesäkuun alkuun, mutta kyllä tällaiset on saatu ennenkin neuvoteltua, eikä niistä ole ollut mitään vaivaa.
Tauluista kerkesin luvata Kyyn Tien ostajalle, Aasin Tie on vielä myytävänä. 100 euroa hintaa. Nyt menen tekemään jotain kehittävämpää, vaikka tuijottamaan seinää, tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti