sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Pitkä päivä

Pällistelin Areenasta tuon dokumentin Bowien viimeisistä vuosista, ja kyllähän se loppupuoli veti hiljaiseksi, mitä nyt aivan loppu toi hymyn huulille taas, mutta siinä olikin juuri jotain sellaista, johon oli osattu tiivistää Bowie täydellisesti, niihin kepeyden ja raskauden kontrasteihin, jotka ovat mielestäni olennaisesti läsnä kaikissa vähänkään merkittävissä ihmisolennoissa. Oikeastaan olen sitä mieltä, että ominaisuudet ovat olemassa aivan kaikissa ihmisolennoissa, mutta suurin osa ei näe niitä lainkaan tai ei ole herkistynyt ymmärtämään omia kontrastejaan, eikä näin ollen myöskään osaa ilmentää niitä tavalla, joka voi synnyttää jotain suurta. Bowie oli kyllä kova. En edes arvannut ennen Black Staria miten kova. Kaivoin tuossa Ziggy Stardustin soittimen päälle odottelemaan huomista vinyylisunnuntaita. Sunnuntaisin on mukava kuunnella vinyylejä ja tehdä kaikenlaisia rästihommia.

Viimeyönä laitoin Ruostuva Maailma // Palava Mieli-pakettia pariin levy-yhtiöön, joiden ajattelin olevan sille ehkä jotenkin sopivia paikkoja. Uskoisinkin, että jos se tulisi kuunnelluksi, se saattaisi tulla julkaistuksi, mutta en usko sen selviävän kuunteluun asti. Joten se on julkaistava jossain vaiheessa itse. Kunhan saan rahaa. Eli nyt jos koskaan on oikea aika tilailla tauluja tai ostaa kuvia ja levyjä, ne rahat laitan kaikki talteen tuon levyn painatusta varten. Kasetinkin teen, kunhan rahaa on riittävästi, mutta ensimmäisenä prioriteettinä on nyt CD. Äsken kuuntelin sitä koiran kanssa pihalla, ja olin tyytyväinen. Se on jatkumoa Lopun Ajan Kansan Lauluille, muttei ole vain sama levy uudestaan. Se menee eteenpäin ja harhailee kuumeisena aavikolla, löytämättä vettä tai tietä ulos. Oikeastaan aavikot ovat vaihtuneet soihin ja metsiin tällä levyllä, mikä on myös mielenkiintoista.

Albumihelmikuukin eteni. Aamulla aloin ihmetellä jääkaappimagneetteja ja ladoin niitä pitkin päivää paikalleen. Niiden sisältö oli pääasiassa puutarhapainotteinen, joten oli hauska koittaa kikkailla niistä jotain ihan muuta. Nauhoitin aika nopeasti siitä perus kantrifolk-vetoisen laulun. Päivällä juoksentelin ympäri kylää etsimässä myös lasten kellopeliä, lopulta sellainen löytyi Sykkeen S-marketista, jossa olin nähnyt sellaisen alunperinkin, paketti oli rikki ja se oli viittä vaille menossa hävikkiin, mutta sain sen alennuksella itselleni. Sinänsä mielenkiintoista, ettei niitä ollut edes lelukaupoissa! Huomenna seuraa sitten laulu, jossa koirani saa laulaa, mikäli kaikki menee niinkuin pitää. Nyt voisin natustella jäätelöä ja katsella lisää RuPaul's Drag Racea. Kannattaa katsoa, se on oikeasti sympaattisimpia mainoksia, mitä on jaksettu 7 tuotantokauden verran tehdä. Toivoisin, että RuPaul olisi Amerikan Yhdysvaltojen presidentti, hän ainakin pitäisi kaikista huolta ja tietäisi miten ihmisten kanssa pitää olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti