Hyvää Kalevalan päivää

Koska Kalevalan lukeminen oli yksi tajuntaalaajentavimmista ja avartavimmista kokemuksista, samalla kun se toimi ensimmäisenä oikeana sysäyksenä runojen kirjoittamisen ja musiikin suuntaan, koen jotenkin tärkeänä jakaa tämän pienen kurkistuksen tulevaan levyyn nimenomaan Kalevalan päivänä. En ole koskaan ollut nationalisti oikein mitenkään päin, ja kuten olette voineet lukea, en mitenkään lähtökohtaisen ylpeä suomalaisuudestani tai mistään muustakaan sellaisesta, joka lähtökohtaisesti pyrkii tekemään jonkunlaista eroa minun ja muiden välille. Niitä tekijöitä oli alunperinkin ihan liikaa.

Sen sijaan Kalevala tiivistää minulle suomalaisuuden helvetin hyvin: naapruiriitoja, humalaisia, surullisia lauluja, itsemurhia, soita, nuoria tyttöjä vikitteleviä vanhoja kurppia ja muutenkin velhoina ympäri kyliä kulkevia vanahoja ukkoja. Sen luontokuvaus ja kielen värikkyys on jotain sellaista, mitä tässä maassa ei tunnuta tehneen aikoihin kirjallisuudessa, mutta joka sitäkin enemmän tuntuu loistavan lauluissa. Se on mielestäni hienoa, koska laulujen ympärillä sekin niin paljon pyörii. On aivan järisyttävää, että nimenomaan suomalaisessa mytologiassa on nähty se, että laulu on tämän maailman puhtainta magiaa ja voimakkainta taikuutta, sitä joka vaikuttaa suoraan ihmisen sieluun ja muuttaa siellä jotain. Näin minäkin asian näen.

Tämä taikuus jatkuu omalta osaltani vahvasti tällä levyllä. Olen siitä ylpeä, koska se on niin yhtenäinen ja selkeä maailmansa. Kantele on siinä todella isossa osassa, melkein voisin sanoa sen olevan pääosan esittäjä levyn äänimaailmassa kitaran ohella. Siitäkin syystä tuntuu hienolta kokea kerrankin edes jonkinlaista yhteyttä omaan suomalaisuuteensa, siihen soiseen kylään jossa kasvoin lapsuuteni ja jonka raitilla opin elämästä kaiken sen, minkä perustalle rakensin todellisuuteni. Olkoonkin, että tuo perusta uppoaa joka vuosi sentin pari suohon, eikä ole mitenkään kaikkein tukevin pohja. Hyvää Kalevalan päivää, jos ette ole sitä lukeneet, niin suosittelen kyllä kovasti. Se on tärkeimpiä kirjoja, mitä meillä on.