torstai 16. helmikuuta 2017

afsdg

Tässä on tämän illan aikana tullut lähinnä duunailtua musiikkia, siitä tuli jonkinlainen lyhyt kokonaisuus, tuollainen länkkärikitarointihomma. Aluksi tarkoitus oli väkerrellä jotain äkäisempää, mutta lopulta tuo otti kuitenkin vallan ja teki itse itsensä aika kevyesti. Se ei ole vielä muualla kuin Soundcloudissa, joten laitan ne nyt sitten tällaisina helvetin raskaina lootina tähän näin. Soundcloud on aivan paska, eihän tuota nyt olisi iso homma muuttaa, mutten jaksa arvailla oikeaa pikselileveyttä näin kuudelta aamulla.












Viime aikoina olen paininut epämääräisen irrallisuuden tunteen kanssa. Ihmiset tulevat aina livenä sössöttämään siitä miten seuraavat juttuja ja arvostavat ja muuta, mutta internetissä vallitsee täysi hiljaisuus. Se tuo tunteen siitä, että huutelen yksikseni juttuja jotka eivät kiinnosta ketään ja spämmään niitä joka paikkaan sillä seurauksella, että vihaan itseäni saamatta sille vihalle edes mitään vastinetta tai hyötyä. Toisaalta itseviha toki ruokkii taas tekemistä, että kai se on jonkinlainen pyrkimys objektiivisuuteen muiden ihmisten osalta. En tiedä, lopulta aika sama. Internet on internet. En vain tunnu löytävän sitä oikeaa porukkaa, omaa viitekehystä, kun kaikki ihmisryhmät tuntuvat lähinnä ahdistavan nopeasti tasapäistyviltä porukoilta. Jotenkin tuntuu koko ajan siltä, että olen vääräsä paikassa väärään aikaan. Irrallaan. Kaikesta. Tyhjyydessä. Ja on nälkäkin vielä.

4 kommenttia:

  1. Oon miettinyt tota paljon, että miksi sitä harvoin saa palautetta siitä, mitä tunkee nettiin. Tai että miksi ei synny keskustelua, kun pohtii blogissa jotain oikeasti käsin kosketeltavaa asiaa. Mutta ei ihmisillä kai nykyään ole aikaa kommentoida tai syventyä ajattelemaan. Tai sitten sitä ei ihmiset kommentoi, ellei herää voimakkaita tunteita. Koko internetissä vaikuttamisaikanani olen saanut eniten kommentteja siitä, miten olen ollut "väärässä". Eli siis kun minulla on ollut väärä _mielipide_.

    Omalla kohdalla kommentoinnin vähyyteen vaikuttaa se, että tuntuu, että ei ole mitään fiksua sanottavaa. Vaikka kyllä olisi, mutta kun ei uskalla. Usein on myös se fiilis, että omat kelailut on turhanpäiväisiä. Sitten ei tuu kommentoitua, vaikka esimerkiksi se sun periscopebloggaus oli todella mielenkiintoinen ja oivalluttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on outoa. Itselle ainakin on jotenkin tärkeää kaiken tämän oman väkertämisen lisäksi myös JAKAA muiden ihmisten kanssa niitä hyviä juttuja, mitä tulee vastaan ja mitä muut ihmiset tekee, koska siitä elämässä mun mielestä on jotenkin kyse. Ja internet on mun mielestä paras väline toisten kanssa yhteydessä olemiseen, koska se riisuu kaikki ylimääräiset jutut ja sellaisen fyysisen olemisen sosiaalisen vaikeuden pois: voi keskittyä vaan ajatuksiin eikä toisen ilmeisiin ja muihin sanattomiin viesteihin.

      Toki sitä joskus joutuu vääntämään, mutta tämän blogin kanssa olen ollut todella onnellinen siitä, että tänne ei ole idiootit eksyneet. Jos on ollut ihmiset eri mieltä, niin siitä on voitu keskustella jotenkin tolkullisesti.

      Sitten taas ehkä juuri sen olen huomannut nyt tässä FAWM-sivustolla pyöriessä, että jos joku tekee mun mielestä musiikkia jotenkin vähän hölmösti, niin mielellään jätän sen kommentoimatta ja keskityn niihin hyviin juttuihin. Toisaalta pitäisi kai olla onnellinen, että ihmiset ovat oppineet ajattelemaan kahdesti ennen kuin hyökkäävät kommentoimaan, mutta kyllä se vuorovaikutus voi joskus olla pientä ravisteluakin.

      Poista
  2. Tuttua hommaa täälläkin toi "tyhjälle" netille huuteleminen. Joskus laitoin valokuviani eri mestoihin mutta alko tuntuu vähän väkinäiseltä hommalta, jotkut tykkäykset ja "hyvä kuva"-tyyppiset selkääntaputtelut ei sinänsä liikuta suuntaan tai toiseen. Mitään keskustelua ei syntynyt koskaan. Varmaan kans osansa noilla somealustoilla, eipä siinä jatkuvassa kuvatulvassa mitä joku IG tai tumblr on paljon mitään jäädä yksittäisiä kuvia yli viittä sekuntia kattomaan, mistään keskustelusta puhumattakaan. Jokusen vuoden tehny ihan pöytälaatikkoon kaikki omat taidehommat, mitä nyt frendeille näyttäny välillä. Nyt oon kyllä vähän miettiny jos pistäis vaikka blogspotin pystyyn, joku paikka mihin vois keskitetysti kerätä omia kuvia ja noita musahommia kun nekin alkaa pikkuhiljaa olla tasolla että muillekin kehtaa soittaa. Oispahan joku paikka mihin kiinnostuneet vois ohjata kattomaan/kuuntelemaan.

    Noista uusista biiseistä erityisesti Beyond Redemptionista pidin, hyvää haahuilua. Löytyyks sulta jotain levyä missä ois enemmänkin tollasta huminaa ja vaikka ilmankin "selkeitä" kitarahommia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus olen pyöritellyt sitäkin ajatusta (tai monestikin), että vedän blogit ja bandcampit ja kaikki muut vaan alas ja alotan tyhjästä, mutta toisaalta se tuntuu just joltain sellaselta, mistä olen koittanut kärsivällisesti kasvaa irti vuosikaudet. Blogspotille support, tää toimii ihan kätevänä kotisivuna mihin voi kasata vähän kaikkea.

      Ja onhan noita jonkin verran, viimesimpänä toi Amplified Silence:
      https://j-kill.bandcamp.com/album/amplified-silence

      Tässä taas tein vähän tarkoituksella sellaista, että se liikkuu akustisesta sähköiseen ja rytmistä huminaan, eli pari vikaa biisiä on jo selkeämmin tollasta ambientia:
      https://j-kill.bandcamp.com/album/there-is-no-up

      Muuten noita on levyillä vähän siellä täällä (ainakin Kuolleet Etanat, Sound of the Thousand Donkeys Braying, Medronetations....) , yleensä jossain loppupuolella tai viimesinä biiseinä. Niin ja sit on tämä Sapphire Haze / Purple Glow jonka nauhotin suoraan C-kasetille ja otin siitä talteen:
      https://www.youtube.com/watch?v=rcJQgwcu2tA

      Kyllähän noissa kitara kuuluu, mutta enempi mennään huljuttelun ehdoilla. Tollasia tehdessä tuntuu että on jonkun helvetin ison ja arkkityyppisen äärellä, sitä on vähän hankala selittää

      Poista