Eilinen toi mukanaan levyn etukannen, jonka piirsin yhdeltä istumalta vision pohjalta. Tänään alkaneella taidehistorian luennolla luonnostelin sisäkuvan, jota alan piirtää kohta puoliin. Taidehistorian luennot vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta olen istunut ne jo niin moneen kertaan elämässäni läpi, että mieluiten suorittaisin iltakurssin esseinä ja käyttäisin iltani johonkin muuhun. Niinkuin vaikka tämän levyn väkertämiseen. Tämä on mukavaa touhua, omaehtoista ja vapaata. Siksi sain jostain helvetistä päähäni sellaisen pinttymän, että tämä pitäisi tehdä nimenomaan vinyylinä. Se olisi muka jotenkin välttämätöntä. Jos viimeinen biisi kestää viisitoistaminuuttia, niin eihän sinne toiselle puolelle paljon muuta mahdukaan. Eli tyhmäkin ajatus se on vielä, kasetilla on sentään enemmän valinnanvaraa. Pitää suunnitella ja katsoa ja miettiä. Kunhan nyt saa kaikki biisit valmiiksi, antaa niiden tehdä itse itsensä. Tänään tein levyn toisen biisin. Se oli aika selkeä ja helppo irroittaa jostain sielun nurkasta irti, sain hakata kanteletta ja kirskutella sitä ja kitaroita jousella. Helvetin tyydyttävää hommaa!
Nyt pitänee sitten odotella hetki ja nauhoittaa sähkökitaroita sitten ajatuksen kanssa niihin biiseihin, jotka sitä tarvitsevat, minkä jälkeen voi katsella josko sieltä kitarastakin löytyisi pari biisiä lisää. Määrällisesti niitä olisi jo tarpeeksi, mutta kokonaisuuteen ja sen teemaan pari niistä ei sovi. Joten keksitään niille taas jokin muu yhteys sitten myöhemmin.
Lueskelin tuossa myös Jungia, mikä on aina inspiroivaa ja samastuttavaa puuhaa. Nyt kun kirjastossakaan ei ole kirjoja, on hyvää aikaa lukea omia amazonin euron ostoksia, tuo Memories, Dreams & Reflections vaikuttaa kyllä jo ensimmäisen 60:n sivunsa perusteella muistuttavan tehokkaasti, miksi Jungia lukee ylipäätään niin mielellään. Se on ajatukseltaan niin terävää ja perusteltua, minkä lisäksi se pysyy helppolukuisena ja tajuisena isompiinkin konsepteihin mennessä. Hieno ihminen oli hänkin. Pariin päivään kuolema ei ole ahdistanut ajatuksena yhtään, vaikka olen ajatellutkin sitä monelta kantilta. En tiedä miksi. Naureskelin jo, että gefiluspiimän bakteerikanta vaikuttaa mahassa, tai sitten pelkkä placebo siitä tekee saman tempun, lopultakin se on se ja sama, kun tuloksia tulee. Meditaatiokin on ollut viime aikoina paljon vähemmässä, kuin pitäisi, ehkä kyse on reflektion puutteesta ja eräänlaisesta omaksutusta "hälläväliä"-välirauhasta. Ei se kuitenkaan montaa päivää kestä, mutta onhan se tervettä vaihtelua tavalliseen. Nyt menen piirtelemään kantta, meditoimaan ja nukkumaan. Solid plan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti