lauantai 17. joulukuuta 2016

Melua, haastattelua ja asiantuntevaa leffa-analyysiä.


 Tein tuossa taas sunnuntai-ahdistuksessani levyllisen melua, lähinnä pöydän jaloilla, metallikulhoilla ja muilla kolisevilla esineillä. Pitäisi käydä etsimässä kirppareilta lisää soittimia. Tilasin myös jossain mielenhäiriössä 200 irtojousen setin, joten kohta sitä poraillaan ja rakennellaan kaikenmaailman noise vekottimia toivottavasti sitten. Ajatuksena oli rakentaa myös jazzmasterista noisemaster, jos saan kaikki ajatukseni toteutumaan ja mahtumaan tuohon runkoon jotenkin järkevästi. Olisi hyvä kun saisi kitarasta sen verran monikäyttöisen, että saisi ambienttiloopperikeikoillakin siitä jousien ääniä, koska niissä on todella siisti sointi jo ihan luonnostaan. Perkussioita ilman rumpuja, jos sen niin tahtoo ajatella. Tässä on kuitenkin lähinnä metalliesineitä ja ihmiskehoa, yritin matkia sydämen sykkeitä ja lähestyä noita juttuja jonkinlaisen primitiivisen kehollisen rytmin kautta.



Varsinainen asia on kuitenkin tämä. Desibeli.netille tehty haastattelu on luettavissa tässä. Oli ihan mielenkiintoista pohtia musiikin tekemistä ja muuta sellaisista kulmista, jotka eivät aina itselle näyttäydy. Kai sitä on myös kelan kirjeitä ja erilaisia tulevia hylkäyslappuja täyttäessään tykästynyt vähän kyselyihin vastaamiseen, onhan siinä oma hauskuutensa, vähän kuin ristikkoa täyttäisi. Toimittajakin teki hyvää työtä, koska ymmärrän, ettei meikän tajunnanvirran pilkkominen ja jäsentely ole välttämättä helppo homma. Hatun noston arvoinen suoritus siis sekin.

Ajattelin tehdä videon yhdelle noisepätkälle tässä tämän päivän aikana, sekä käydä ehkä valokuvailemassa. Se on kutkuttanut nyt vähän joka ilta, mutten lopultakaan ole kerennyt. Eilen mietin sitä, mutta katsottiinkin sitten Suicide Squad, joka oli aivan paska leffa. Aivan kuin Power Rangersia Die Antwoordilta pöllityllä romuestetiikalla, mutta lisäksi taustalla Jared Leto omana itsenään koittaa opetelle Jim Carrey-imitaatiota ja mahdollisimman vammaista naurua. Paljon puhuttu Harley Quinnkin aiheutti lähinnä fiiliksen siitä, että taas ekstroverttihahmot pilaavat fiiliksen. Ei sillä, että tuo leffa mikään oscar-ehdokas olisi ollut ilman sitäkään. Todella rasittava pätkä. Kuitenkin cringe-kompilaationa ihan menevä. Samasta syystä alettiin katsoa Avengers: Age of Ultronia, enkä sinänsä voi käsittää, kuka noita elokuvia katsoisi muna tai klitoris pystyssä. Paljon turhaa, yhden tekevää CGI-mähinää joka ei tee mitään vaikutusta. DIY-ihmisenä saan toki paljon enemmän irti jo ihan konkreettisesta käsityöstä, mistä johtuen myös Phil Tippettin Mad God on kyllä katsontalistan kärkipäässä. Tippett oli myös meidän 3D-opettajan entinen pomo, kuulema superkuumottava ukko, joten siitäkin syystä ja sen tietäen tämä oli melko mielenkiintoinen pätkä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti