keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Meditations in concrete







Kävin taas valokuvailemassa betoniseiniä. Jotenkin oudolla tavalla siitä tulee hyvä fiilis. Ikäänkuin antaisi äänen sellaiselle jolla ei sitä ole, antaa kaikkien rumana pitämälle betonille mahdollisuuden olla kaunis tai esteettisesti harmoninen, siinä missä kaikki vaan yksinomaan haukkuvat ja parjaavat niitä. Kuin ottaisi henkilökuvia seinistä. Jokin sellainen epämääräinen täyttymyksen tunne siitä vain tulee. Ehkä se selviää, kun jatkaa räpsimistä. Lisäksi tuo monokromaattinen monotonisuus kiehtoo paljonkin. Asioiden ja värien puute, mutta silti jokaisen eri seinän yksilöllisyys. Helposti rinnastettavissa ihmisiin, kaikki erilaisia, kaikki yhtä arvottomia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti