torstai 29. joulukuuta 2016

Elossa ollaan.

Olen lähinnä kirjoittanut isoimman osan valveillaoloajastani, kirjoittanut tai koittanut soittaa juttuja, minkä koira on toisaalta estänyt, mutta omapa on vikani kun haaveilen vartin akustisista biiseistä ruuhka-aikaan.  Parempi istua tässä ja tykitellä tekstiä vaan tasaiseen tahtiin, vaikka selkä vähän kärsiikin. En tiedä mitä iloa tämän kirjoittamisesta on, se on sellaista vimmaista oksennusta jollaista kukaan ei julkaise kumminkaan, joten kaipa o ihan turha kitjoittaa sitä suomeksi ainakaan, ja silti sitä mennään ihan hyvää vauhtia eteenpäin. Kaipa se on pakko kirjoittaa, jotta se on kirjoitettu, jotta siitä päsee eteenpäin seuraavaan kirjaan, jotta voi sanoa kirjoittaneensa kaksi kokonaista kirjaa, jotka eivät kelpaa kenellekään.  Mutta niin sitä vaan mennään, siitä huolimatta, välittämättä, koska se ei lopultakaan kiinnosta itseäni yhtään, mikä kelpaa ja kenelle. Lähinnä on pakko kirjoittaa kaikki se, mikä minulle näytetään, oli se sitten jokin johdin kollektiivisesta alitajunnasta, tai vain laajentuma subjektiivisesta henkisestä ulottuvuudesta, on pakko kirjoittaa kaikki se, mikä minulle näytetään.

Uusi vuosi lähenee uhkaavasti ja pitää taas keksiä koiralle jotain sellaista, ettei rakettien pauke ahdistaisi ihan yhtä paljon.  Ehkä mennään treenikselle huljuttelemaan jotain kevyttä ambienttia, jotta koiralle on muuta kuunneltavaa kuin pauketta, ja on edes vähän syrjässä keskustan sekoiluilta.  En edelleenkään tajua miten ihmiset jaksavat innostua rahan tuhlaamisesta ja ilmaston pilaamisesta niin paljon. No joo, turhapa sitä on tolkuttaa kenellekään, joka niitä tahtoo harrastaa. Ennemmin istuisin tulen ääressä kaikessa rauhassa ja juttelisin mukavia ihmisten kanssa.

Katsoin eilen myös Dirk Gentlyn Holistisen Etsivätoimiston ensimmäisen tuotantokauden kertaistumalta läpi. Oli hyvä, länsimaista filosofiaa lukenut puoleni minussa taitaa nauttia aikaloopeissa siitä, miten kaikki loksahtelee logiikan ja syy-seuraus-suhteen lakien mukaan niin täydellisesti paikalleen. Itämaista filosofiaa opiskellut puoleni minussa taas ymmärtää kaiken menevän aina juuri niinkuin pitää, joten maailma on kai sitten juuri sellainen kuin on, vailla mitään selityksiä tai määreitä. Jos sarjaa pitäisi kuvailla nopeasti, niin 12 Apinaa Jar-Jar Binksin Etsivätoimistossa voisi olla melko pätevä. Hyvä sarja, hyviä hahmoja, hyvä soundtrack.

2 kommenttia:

  1. Hei, ootko kuullut thundershirtistä koiralle? Sellasen voi vissiin itsekin väsätä pitkästä huivista, kokeilemisen arvoinen idea! https://i2.wp.com/www.k9ofmine.com/wp-content/uploads/2016/06/diy-thundershirt-1.jpg?resize=552%2C541

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin viime vuonna, ei oikeastaan auttanut yhtään, mutta koiraa näytti nolottavan kun joutuu pitämään sellaista päällä. :)

      Ehkä kokeilen sitä treenistä ja kitara-ambientia, kun se toimii aika hyvin muutenkin. Josbei auta, niin istun koko yö koira sylissä, eipä tässä nyt oikeastaan ole mitään ihmeempää kiinnostusta muuhunkaan.

      Poista