tiistai 6. joulukuuta 2016

Dokumentteja

Koska Areenassa on nyt niin tykki tarjonta, ettei tätä vaan voi ohittaa, niin katsokaa nämä kaikki kun ne nyt vielä ovat katsottavissa, melkein kaikista olen jo kirjoittanutkin:

Tadao Ando, tyhjyydestä äärettömyyteen.

Arkkitehtuuri ei muuten kiinnosta, mutta tässä tämä japanilainen ukkeli osaa tehdä betonista hiljaista ja luonnollista, meditatiivista taidetta.

Mel Brooks: Make A Noise

 Mel Brooksin leffat kuului olennaisena meikäläisen lapsuuteen, ja tässä se elämänilo ja räjähtävä impulsiivisuus ovat mielestäni hyvin esillä.

Dadaismin aikakausi

Tämä innosti kaivelemaan youtubesta taas Duchampin haastatteluja ja muuta materiaalia. Dada on, ehkä tarpeetontakin sanoa, vaikuttanut omaan ilmaisuuni ja tajunnanvirtaisuuteni todella paljon, mutta en sido omaa ilmaisuani tiukasti mihinkään, vaan teen mitä tahansa sattuu ulos tulemaan. Haluaisin silti hallita monokromaattisuuden yhtä hienosti kuin Duchamp. DADA ELÄÄ.

Intangible Asset No. 82

Täynnä hienoja musiikkiesityksiä, oivalluksia musiikista ja ihan mielekäs tarina kulttuurien kohtaamisestakin.

Yayoi Kusama, The Polka Dot Princess

Näyttely Helsingissä oli kuulema vaikuttava, jotain hienon ja migreeniä aiheuttavan välistä. Tässä dokumentissa samastuin ehkä eniten ahdistuksen tuntemuksiin ja voin helposti ymmärtää niitä ajatuksia ja voimia, jotka nuo pisteet tauluihin laittavat.

René Magritte: Mies ja hattu

Surrealismia, mielenkiintoisen keskiluokkainen ja ehkä vähän höntinkin oloinen ukko työnsä jälkeen ja sen graafisuuteen nähden. Mutta myös se luo kontrastia ja jännitettä, joka ehkä on taiteen kannalta välttämätöntä. Juontaja kuulostaa koko ajan siltä, että hymyilee itsekseen.

Notfilm

Samuel Beckett. 'Nuff said. Too much, perhaps. Can't go on, must go on, I'll go on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti