sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Todellisuuden työpöytä.

Viime yönä törmäsin Flipboardissa tähän haastatteluun ja se tuntui olevan niin hyvin linjassa juuri sen kanssa, mitä tahdoin tuolla levyllänikin ilmaista, että innostuin hieman. Kognitiotiede, tietoisuuden, havainnon ja sitä kautta todellisuuden perimmäisen luonteen tutkiminen ovat itselle olleet aina "se" juttu. Niiden myötä kiinnostuin kuolevaisuusahdistuksen hieman hellittäessä filosofiasta, psykologiasta, fysiikasta ja oikeastaan vähän kaikesta muustakin. Tämä prosessi on jatkunut koko ikäni, olen pohtinut sitä paitsi tässä, myös musiikissani ja kuvataiteessani. Tuossa haastattelussa oli mielestäni hauskasti tiivistetty jo alkuun tämä yksi olennainen ihmetys: neurotieteilijät käyttävät aikansa pohtien, miten neuronien, biologisen materian massasta voi nousta niistä emergentti ensimmäisen persoonan tietoisuus, ja kvanttimekaniikan tutkijat ihmettelevät onko ylipäätään olemassa mitään muuta, kuin tuo ensimmäisen persoonan tietoisuus joka havainnoi todellisuutta ja tekee sen näin ollen olevaksi.

Douglas Hofstadter esitti kirjassaan I Am A Strange Loop (ja ilmeisesti myös aiemmin kirjassa Gödel, Escher, Bach, jota en ole vielä lukenut) ajatuksen, joka vähän mutkia oiottuna kuului niin, että tietoisuus on jotain mitä tapahtuu kun ensisijainen tehtävä on täytetty. Ladotaan vain riittävästi informaatiota käsitteleviä osasia päällekäin suorittamaan jotain tehtävää. Mitä enemmän niitä osasia on, sitä nopeammin ja tehokkaammin ne suorittavat tehtävänsä ja sitä enemmän niille jää ylimääräistä kapasiteettia käytettäväksi toissijaisiin tehtäviin. Näin ollen, tietoisuus syntyy tylsyydestä. Tämä on havaittavissa konkreettisesti vaikkapa tietotekniikan ja tekoälyn kohdalla. Aiemmin kaikki tietokoneen kapasiteetti meni lähinnä laskujen suorittamiseen, mutta kun laskuja voidaan suorittaa yhä nopeammin ja nopeammin, vapautuu tilaa ja kapasiteettiä myös muihin tehtäviin, ja tämä kehitys on jatkuvaa ja menee koko ajan eteenpäin, johtaen ajan myötä myös tekoälyn kehittymiseen. Epäreilu tekijä tässä on toki se, että ihmiset vievät tätä kehitystä eteenpäin aika paljon nopeammin, kuin mitä ihmistietoisuus on kehittynyt evoluution myötä vähitellen ja tottuen ympäröivään todellisuuteen. Voikin olla, että nopea kehitys tuo tekoälylle aika rankat eksistentiaalikriisit, mutta sen aika näyttää. Toivotaan, etteivät kiroa luojaansa ihan yhtä kovalla innolla, kuin me omaa hypoteettista luojaamme.

Mielenkiintoista tuossa haastettelussa oli analogia tietokoneen työpöydästä: Me emme tarvitse todellisuutta selviytymiseemme, joten meille ei ole tarpeellista nähdä kaikkea sitä informaatiota, joka vaikka "käärmeen" käsitteen alle oikeasti sisältyy. Me näemme ikäänkuin pikakuvakkeen, emme ohjelmaa itsessään. Tämä pikakuvaketodellisuus auttaa meitä tekemään päätöksiä nopeammin, kuin mitä menisi aikaa kaiken informaation käsittelyyn. Näemme käärmeen, muutumme varovaisemmiksi ja tähtäämme toimintamme niin, että selviydymme tilanteesta elossa. Näemme kaiken sen, mikä on olennaista, tai oikeammin tarpeellista. Emme välttämättä koskaan pääse näkemään todellisuutta sellaisena kuin se on, mutta toisaalta jo ihan niinkin yksinkertainen keksintö kuin prisma auttoi meitä kurkistamaan valon näkymättömissä olleisiin ominaisuuksiin, joten ehkä joskus keksimme myös tietoisuudelle sitä vastaavan "prisman", jolla pystymme käsittelemään sitä informaatiota, joka meiltä normaalisti pysyy piilossa.

Minä ja tietoisuus ovat käsitteitä, jotka häviävät universumin maisemaan ja laajuuteen helposti, mutta toisaalta niiden merkitys saattaakin olla äärettömän tärkeitä koko sen maiseman olemassaolon kannalta. Mikäli observoijan havainto luo maiseman itsessään, ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, ja koko todellisuus perustuu vain tähän interaktioon, se antaa tietoisuudelle (huom, ei MEILLE, vaan tietoisuudelle) uudenlaisen merkityssuhteen tässä äärettömän suuressa ja tuntemattomassa yhtälössä. Emme tiedä tästä lähestulkoon mitään, mutta se käy koko ajan kiinnostavammaksi ja inspiroi tekemään lisää musiikkia ja taidetta, jotta kykenisin tarkastelemaan tätä asiaa niin monelta kantilta, kuin vain on suinkin mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti