maanantai 21. marraskuuta 2016

Leipää sielun pöytään.

Another Nightmare Caught On Board


Jotenkin sitä on lippunsa Swansin keikalle maksettava, ja Vili sitten sopivasti sanelikin ehdot hyllyn päälle menevään tauluun. Kun taannoin pöllin eräästä paikasta roskalavaa odottavia ovia, sain jopa pohjiakin, muuten ei olisi ollut varaa maalailla näinkään isoa taulua. Levypohjissa on se hyvä puoli, että niiden kanssa voi tehdä huomattavan paljon terävämpää jälkeä, kuin kankaille, mutta sitten täytyy olla helvetin varovainen pinnan kanssa, se voi lähteä repeämään naarmustakin jo aika äkäisesti. Aluksi ajattelin, että tästä tulee muuten aivan paska. Tilausduunien kanssa käy monesti niin, että alkaa ajatella tilaajaa jonkinlaisena pomona ja isäntänä, jota varten pitää siistiä ilmaisuaan. Se on sikäli nurinkurista, että sinultahan he nyt kuitenkin tilaavat jotain, ja siinä mielessä on kyllä jo varmaan aika selkeää, mitä sieltä on tulossa. No, kunhan lopputulokset ovat sitten noinkin hyviä, niin mikäpä siinä. Seuraavana pitäisi suunnitella yksi tatuointi pyynnöstä, ne ovat aina vähän kuumottavampia, kun sitä pitää kumminkin selitellä isille ja mummolle sitten joskus.

Olen tänään lähinnä luukuttanut Borista. Keikalta ostamani Pinkin deluxe-version mukana tuli bonuslevy, joka voisi kyllä yhtä hyvin olla nimeltään Pink II. Ei siinäkään ole yhtään paskaa tai edes tasapaksua biisiä, ja uskaltaisin väittää keikallakin tullutta N.F. Sorrowta ehkä Boriksen parhaaksi biisiksi. Se pärähti tajuntaan jo livenä, mietin että eipä tämä kyllä ainakaan sillä Pinkillä ole ollut, jota minä olen kuunnellut. Helvetin hieno biisi ja koko tuo levy on kyllä hypnoottinen, vähän rauhallisempi kuin varsinainen Pink, vaikka kyllä rumpali saa huudella hype-mikkiinsä tuossakin. Parasta tuossa bändissä on nimenomaan se psykedeelisen meluisa ote kaikkeen, ihan sama millaisia biisejä sieltä tulee, ihan sama millaisia biisejä levylle laitetaan, se kaikki sopii juuri Borikselle. Sellaiseen minun on helppo samaistua jo sikäli, että tykkään musiikistani eniten silloin, kun se on meluisaa ja kitaran kiertoa ja muuta epämääräistä. Oikeastaan tämän innoittaman olenkin tässä juuri kuunnellut nämä Norman Bates Blues Bandin hommat läpi ja miettinyt, että joku päivä voisin käydä nauhoittamassa lisää. On myös ollut tässä puhetta punk-proggiksesta, joka ehkä sulautuu tuohon yhteen toiseen ajatukseen joka minulla on ollut sellaisesta bändistä, jonka kanssa saisi riehua vähän enemmänkin. Intoa ja energiaa olisi taas vaikka mihin, eikä tekisi mieli tehdä oikeastaan mitään muuta kuin soittaa koko ajan. Onneksi 3D-touhut on jo voiton puolella, joten sikäli tämä homma helpottaa loppuvuodeksi. Yksi peli 3D-intensiivijakso on vielä, mutta se ei ole kuin vähän päälle viikon. Tässä on tämä kökkö animaatio, jonka tein tätä kurssia varten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti