keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Jalkala

Nuo lapsuuteni pihat
pienuudessaan avarat
kaikki mitä silloin tiesin,
missä kaiken eloon opin.
Sauna, jossa sahti haisi
Joki, joka minut kastoi.
Piha, joka minut ja monet muut
valmiiks maailmaan kasvatti.
Ainut muisto kodista,
Ainut koti muistoista
On kohta jonkun toisen oma,
Toisen muiston turmelema.
Ja haamu tuvan lattialla
Kurtistaa vaan kulmiaan,
muttei haaveet haamun yllä
Koskaan tähän maailmaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti