tiistai 4. lokakuuta 2016

Tässähän tämä, keikkoja odotellessa.

Tänään kävin vähän pimputtelemassa passoa. Cut To Fitin treenitkin piti olla, mutta rumpalilla on kädet sellaisessa saikkukuosissa, ettei tässä nyt varmaan pystytä hetkeen soittelemaan. Huomenna mennään sitten katsomaan miten onnistuu J. Kill & Mr. Mule biisit bändin kanssa. Parempi olisi onnistua, kun 30.10 soitetaan Seremonian kanssa Torvessa. Mutta kun bändi on käytännössä Matatadrone ja ainut rumpali, joka on koskaan onnistunut pitämään timen loopperin kanssa, niin oma luotto on aika korkealla. Saa nähdä puhkooko huominen haaveet ja odotukset. Oikeastaan sikäli on helppoa, että odotukset on siinä jos saa vaikka kaksikin oikeaa biisiä hanskaan ja loput voi olla taas vapaampaa tulkintaa ja tajunnanvirtaa, kun tietää, että sekin kaikkien näiden soittajien kanssa onnistuu. Jos tuo keikka menee mitenkään päin hyvin, niin järkkäilen niitä varmasti lisää ja ehkä vähän muuallekin päin Suomea. Oulussa soittaminenhan se on aina mielessä, mutta vedetään nyt ensin.

Tajusin tässä kuussa olevan neljä keikkaa, ensimmäisenä tuo Cut To Fit, saa nähdä keretäänkö treenata mitään uutta ja mitä muutenkaan siellä sitten soitellaan. Sen jälkeen on Joensuun kitarasekoilukeikka, sitäkin odottelen aika mielissäni. Harhakuvien ensimmäinen keikka uudella rumpalillakin on ihan kutkutteleva veto, treenien perusteella siitäkään ei ole itsellä mitään huolta. Viimeisenä sitten tuo Seremonian lämppäys. Kaikki hyviä keikkoja. Ei vituta mikhään! Koulun puolestakin on toistaiseksi ensimmäinen 3D-kurssi hoidettu, toinen onkin sitten kuulema hankalampi, mutta otin siihenkin pienen etumatkan mallintamalla jo hahmon ja taustan ja valot. Valaistuspuoli tuntuu olevan ehkä mielenkiintoisin tuossa 3D-hommassa, tekisi mieli opiskella se hyvin, kun sillä puolella olisi vissiin duunia pelihommissakin. En kyllä tiedä kuinka paljon minulla muka riittäisi aikaa olla töissä jossain peliprojektissa valoa vääntämässä, mutta onhan sekin hauska ajatus, ja kai sillä sitten jotain tekee. Omistautumisen puutteesta ei ainakaan voi syyttää, kun olen pari kuukautta nähnyt melkein järjestään unta mallintamisesta.

Toissayönä laskujenmaksupsykoosissani huomasin myös, että tässä parin kuukauden nollabudjetin ja laskujen makselun jälkeen maksoin viimeisen hammaslääkärimaksun, ja alan olla kohta nollilla. En uskonut tämän päivän koittavan, tietysti kohta alkaa taas uusi kierros laskujen kanssa, mutta nyt on menossa jonkinlainen välirauha. Ainakin hetkellisesti siis ihan hyvä mieli ja uskaltaa jopa syödä jotain joskus. Tätä juhlistaakseni menin äärimmäisyyksien reunan yli ja ostin neljä kitkatia. Miettikääpä sitä. Sellaiseen ei ole ollut ihan hetkeen varaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti