keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Soittohommat näköpiirissä (taas)

Tänään opettelin taas uuden käytännön taidon, eli kasettien lyhentämisen. Erittäin vittumaista nypertämistä aluksi, mutta oikeastaan aivan jees kun tajuaa miten homma tehdään. Nyt sain ainakin yhden Electric Hobo kasetin tehtyä perjantaille. Kuuntelin myös eilisiä treenejä ja ymmärsin lauluni olevan sellaista epämääräistä muminaa, että heitetäänpä ne hommat romukoppaan. Soitetaan niitä sitten akustisen kitaran kanssa, koska niin ne toimivat, bändin kanssa on liikaa melua ja häslinkiä (josta minä itse siis aiheutan suurimman osan), joten on helpompi keskittyä vaan soittamiseen sen laulamisen sijaan. Huutaminen nyt vielä sujuisikin, se sujuu vaikka miten päin. Mutta tuo keikka on sellainen, etten tahdo kusta sitä turhanpäiten, niinkuin en mitään keikkaa koskaan muutenkaan. Parempi tykittää koko homma läpi jamipohjalta, koska se onnistuu tälläkin porukalla kuitenkin parhaiten. Ja siitä minä pidän muutenkin eniten, eli ehkä se on bändimuodossakin lähimpänä J. Kill & Mr. Mule-homman ydintä. Aloitetaan kuulema kymmeneltä, liput maksaa 8 euroa.

Lauantaina pääsee taas Lohjalle, jo toista kertaa tänä vuonna. Kun siihenkin paikkaan on saanut jonkin verran etäisyyttä, siihen osaa suhtautua jotenkin mukavan lämpimällä tavalla. Ihan mukavia ihmisiä siellä asuu, muutama hyvä bändi ja keikoilla ihan hyvä meininki. Tekisi mieli soittaa useamminkin, niin kuin keikkoja ylipäätään, mutta jotenkin sitä alkaa miettiä hommansa kuitenkin vähän tarkemmin kuin ennen. Cut To Fitillä nyt voi jauhaa oikeastaan mitä vaan, sen pointtikin on vähän se, että tapetaan väkisin kaikki into sitä kohtaan ja tehdään asioista kaikille mahdollisimman vaikeaa. Kuulijavihamielisyys. Maailmassa on ihan riittävästi helppoa musiikkia ja helppoja bändejä. Soolojutuille taas tahtoo jotain sellaista, missä se on oikeammassa kontekstissa. Jonkinlaista kokeellista musiikkia tai oikeanlaisia ihmisiä (eli lähinnä "huumeiden käyttäjiä" kai sitten, ainakin ennemmin kuin mitään keskikaljauuvatteja huutelemaan) ympärille. Noita keikkoja tekisi mieli soittaa paljon enemmänkin. Mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Harhis-touhu taas vaatii logistisesti vähän järjestelyjä, kun on kaksi kaupunkia ja perheellisiä ihmisiä, joten ihan yhtä köyhänä ja kurjana ei voi lähteä liikkeelle kuin muissa hommissa. Siinä ymmärrän tuon lähtökohdan täysin, eikä minulla ole mitään tarvetta inttää vastaan.

Vaikken juuri kerkeä tällä lomalla katsella kouluhommia, tuntuu siltä, että voin ehkä antaa niiden olla suhteellisen levollisin mielin. Olen melko hyvällä mallilla projektissani, eikä haittaa vaikka olisin vähän jäljessä kun jatketaan. Ongelma on lähinnä siinä, ettei rigaaminen mennytkään ihan niinkuin tutoriaaleissa, enkä vain tajua mitä pitää tehdä, joten se on sitten katseltava rauhassa läpi. Enkä voi keskittyä siihen näiden keikkahässäköiden vuoksi kuitenkaan. Kohta rauhoittaa ainakin hetkeksi. Sitten on noiden juttujen aika. Nyt keskityn siihen, mikä on käsillä ensimmäisenä. Rauhassa, rauhassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti