perjantai 14. lokakuuta 2016

New Run


Tänään aiemmin katselin dokumentin New Run. Voin saada vaikka kuinka kusipään maineen tästä, mutta tuo oli kyllä yksi paskimpia ja turhauttavimpia dokumentteja joita olen koskaan nähnyt. Ja niitä olen nähnyt satoja tai tuhansia, useamman useampaan kertaan. Kalle Kinnunen oli nähdäkseni aika samoilla linjoilla kanssani. Tämä on juuri sellaista kamaa, jota Sarasvuot, Kokoomukset ja Keskustat voivat rakentaa jes-sisu-suomen kiimassaan, juuri tällaisia sankarimyyttejä kansa tarvitsee. Docventuresin jälkikeskustelussakin varaukseton henkilöpalvonta otti päähän, lähinnä siitä kun lähes kaikista kysyttiin, että uskotko että vaikka nuo syrjäytyneet hulttiokakarat tuolla olisi pystyneet samaan kuin sinä? Kysymys oli raivostuttava. En tiedä yhtäkään kuntoutujaa, joka olisi jättänyt kuntoutumisensa kesken, kun "ei tästä nyt kyllä juuh tule mitään".

Tuollainen tuntuu halventavalta kaikkia niitä kohtaan, jotka taistelevat vastaavien ongelmien kanssa. Huumorin korostaminenkin tuntuu jotenkin sellaiselta "ai samperi, vammautunut ihminenkin voi olla hauska ja vielä jaksaa hymyillä vaikka meni tulevaisuus kaverilla siinä niin." Sekin tuntuu lässyttävältä ja halventavalta. Kun ajattelen kohtaamiani vammautuneita ihmisiä, niin kyllä se huumori nimenomaan on olennaisin selviytymiskeino tuollaisessa tilanteessa (eräs armeijassa kranaattionnettomuudessa kätensä menettänyt valitteli, kun tiskaaminen täytyy hoitaa vähän vasemmalla kädellä ja muutenkin on välistä vähän kädetön olo.) eikä mikään Hyysalon poikkeus. Kun katsoin puheita siitä, miten elämänarvot ovat menneet uusiksi, mutta menestys on yhä synonyymi rahalle ja nimmareille, kavereitten ferrarit ovat leuhottamisen arvoisia aiheita ja 5 minuuttia Tony Hawkin seurassa on merkittävästi suurempi teko kuin 1 minuutti Tony Hawkin seurassa, niin kyllä siinä lähinnä ajattelin etten todellakaan haluaisi tavata sitä ihmistä, joka hän oli ennen onnettomuutta. Silti tiedostan kyllä myös, että isolta osaltaan tuo on hyvin tyypillinen nuoren ihmisen maailmankuva, aivan tasan tämän yhteiskunnan ihanteiden ja asenteiden mukainen, eikä siinä sikäli ole mitään ihmeellistä. Juuri siitä syystä se myös puhuttelee isoa osaa suomalaisista.

Se, mikä tässä dokumentissa ärsytti eniten ei ollut Hyysalo henkilönä. Häntä vastaan minulla ei ole mitään, olen onnellinen siitä että hän saa elää omaa unelmaansa ja toteuttaa nyt itseään luultavasti paremmin ja näkyvämminkin, kuin siinä alkuperäisessä unelmassaan. Se, mikä ärsytti oli Hyysalo myyttinä. Tarinana. Tuotteena. Tämä koko dokumentti oli pelkkä mainos, brändin esittelyvideo, joka oli aivan viimeisen päälle niin musan, kuvauksen, kerronnan, grafiikan kuin filtteröinninkin puolesta jotain ...If tai Pirkka kamaa. Sellainen ärsytti jo ammatillisesta lähtökohdasta tosi paljon, etenkin kun tiedän että juuri se motivaatiovideon hehku myös puhuttelee ihmisiä, jotka eivät ajattele asiaa sen pitemmälle. Kun tämän riisuu kaikesta ylimääräisestä, niin ainoa ero Hyysalossa kaikkiin niihin tuhansiin muihin kuntoutujiin nähden on se, että Hyysalolla oli varaa brändätä oma kuntoutumisensa. Se varmasti auttaa ainakin osaltaan hymyilemään, vaikka myös tuota Kinnusen mainitsemaa repressiota saattaa olla syytä käsitellä. En kuitenkaan nähnyt tässä sitä määrätietoisesti omistautuvaa sisukasta selviytyjää ihan siinä luokassa, kuin koko Docventures-konsensus antoi ymmärtää. Ennemmin näin hyvin tyypillisen nuoren miehen, joka laiminlyö kuntoutusta ja ohjeita, kun voi lähteä kavereiden kanssa "vähän nollaamaan päätä", kuten kaikki aina tuntuvat asian ilmaisevan. Toki kuntoutuminen on ollut verratten nopeaa, mutta siinäkin kyse on ollut nähdäkseni siitä, että kyseessä on nuori henkilö, jolle motorinen tekeminen oli jo ennestään tärkeä osa elämää ja aivojen plastisiteetti vielä niin mukautuvassa vaiheessa, että työllä voi saada hyviäkin tuloksia. En nyt osaa lopettaa tätä purkaustani mitenkään muuten, kuin kehumalla keskusteluosuudessa vieraana ollutta nuorisotyöntekijää, jonka suusta sai kuulla kerrankin asiaa tätä alaa koskien. Ei tunnu olevan itsestäänselvää sekään, vaikka parempaan ollaankin menossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti