tiistai 11. lokakuuta 2016

Musahommia ja muistihommia

Katsoin tuossa dokumentin japanilaisesta avantgarde/noiseskenestä. Sen näkeminen vaati pientä proxykikkailua, mutta se on sen arvoinen, jos näistä tällaisista hommista tykkää, eli We Don't Care About Music Anyway etsintään vaan jos siltä tuntuu. Se oli visuaalisesti kaunis, musiikillisesti hypnoottinen ja hyvin tehty, sitä alkoi äkkiä tehdä mieli selloa ja katselin tuossa vähän Thomannilta selloja ja alttoviuluja. Jälkimmäisiä saa melko halvalla ja sellainen kyllä kiinnostaisi aika paljon, nimenomaan näihin meluisampiin dronekeikkoihin. Alkoi tulla hirveä fiilis kokeilla kaikkea siistiä livenä. Ainakin jonkunlainen broken word-keikka, jossa teen looppeja pelkän mikin, huutojen ja efektien kautta ja huudan vaikka Cut To Fitiä ja muita tekstejä niiden päälle. En vain oikein tiedä minkä bändin kanssa sellaisenkin homman tekisi, ellei sitten ala järjestää vaan omia sekoiluiltoja. "Tulkaa kattomaan, kokeilen kaikenlaista ja katotaan mikä toimii ja mikä ei". Teki mieli myös päästä romupihalle hakemaan metalliromua, tietäisin jo mitä olisin vailla kun vain olisi autokyyti sinne ja takaisin. Mikäli ne vielä ovat siellä, mutta vähän epäilen, että ovat.

Musiikki on kyllä niin inspiroivaa touhua. Ja olen onnellinen siitä, että saan sekoilla rauhassa täällä kokeellisemmalla laidalla, siinä on monesti vähän sellainen tunne kuin heittäisi ämpärillisen veitsiä päin seinää ja katsoo mitkä jää pystyyn, sitten uusi kierros ja vähän kerrallaan iteroi sitä näkemystään siitä, mitä oikein haluaa tehdä. Sitten kun on taas vain yksi puukko jäljellä, kerätään ne kaikki takaisin ja aloitetaan alusta. Taidan ottaa Joensuun keikalle kanteleen ja jousenkin mukaan, pitää katsoa saako niitä kuulumaan, mutta sekoillaan nyt kunnolla, kun kerran lähdetään sekoilemaan. Veikkaan, että sellainen ilmaisu muutenkin sopii tuollaisen noisen ja melun iltaan ihan hyvin.

Tuota katsoessa alkoi kyllä tehdä mieli päästä vetelemään Cut To Fitin keikkaakin, johon on onneksi nyt aika tasan viikko. Ei olla soitettu edellisen keikan jälkeen yhtään, mutta nyt alkaa olla ainakin itselä odotukset ja fiilikset kohdallaan. Kunhan vaan taas vähän muistelee, että miten ne biisit meni. Välillä tulee mietittyä, että millainen kapasiteetti muistissa täytyykään oikeasti olla, kun siellä on kuitenkin koko ajan vähintään kolmen bändin verran biisejä, sanoja, sointuja ja kaikkia pikkujippoja, kaikki päähän tankatut kirjat ja elokuvat, sekä vielä oma elämä tähän asti jossain siellä välissä. Sille annan kyllä kaikkein vähiten arvoa, ellei siellä ole jotain sellaista, mitä tarvitaan NYT, sitten aktivoidaan synapseja pikavauhtia. En unohda informaatiota, koska sidon sen aina tunteisiin, kokemuksiin ja muihin muistoihin, mutta saadan unohtaa, että kerroinko jo jonkun yhdentekevän asian toissapäivänä, koska se ei lopultakaan ole minulle niin tärkeää mitä olen kertonut ja kenelle. Sellaiset asiat voi hävittää heti kun niitä ei tarvitse, ja paria noloa "joo kerroit jo", hetkeä lukuunottamatta siitä ei isompaa haittaa ole.

Mihinkään liittymättä, tässä on toinen Mikki Hiiri, menen piirtelemään kolmatta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti