sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Lapsuuden loppu

Lapsuuden loppu

Erään kouluhomman myötä tuli tällainen ajatus piirrellä sarja A2-kokoisia itseään tyydyttäviä hiiriä. Siinä missä se alkoi ihan vaan vitsistä, pienestä yksityiskohdasta Unnamablessa, se kasvoi miettiessäni oikeastaan hämmentävänkin suureen omaelämäkerralliseen arvoon. Löysin seksuaalisuuteni ensimmäistä kertaa päiväkodissa, neljän tai viiden vanhana vessakopissa. Tajusin sen olevan jotain suurta ja mahdollisesti käsityskykyni ylittävää, jonkinlainen merkkipaalu tai välietappi elämässä. Se on sellainen vaihe elämässä, jossa katsellaan piirrettyjä ja opitaan maailmaan ja todellisuuteen tarvittavia moraaliarvoja niiden, iltasatujen ja muiden tarinoiden kautta. Kaikin puolin hyvin hämmentävää aikaa. Se mitä kaikki aikuiset eivät välttämättä ajattele, tai sitten ajattelevat mutteivät tajua lasten ajattelevan, on että piirretyissäkin on paljonkin seksuaalisia rooleja ja latauksia jotka eivät välttämättä ole näkyvillä, mutta joiden kautta lapset harjoittelevat omaa seksuaalista kehitystään. En ole oikein varma siitä, onko tämä kovin yleismaailmallista, vai jo varhainen merkki siitä, että olen "vähän poikkeava" tapaus.  Uskon, että myös lateksifetisismi juontaa juurensa jo jonnekin tuonne, enkä yhtään ihmettelisi jos sen taustalla olisi vuoden 1992 Batman Returns-elokuva. Kun ottaa huomioon, että olen syntynyt vuonna 1989, ei sitä ikää ole ihan kauheasti ollut, kun tuokin on televisiosta pyörähtänyt. Alistuminen osana seksuaalisuutta on varmasti yleistä sellaisille ihmisille, jotka ovat vastuussa omasta elämästään tai ovat jonkinlaisessa johtavassa tai vahvassa roolissa, siitä nyt on kirjoitettu ja sössötetty maailman sivu, eikä minun välttämättä tarvitse. En tiedä onko sillä mitään totuuspohjaa, koen sen lähinnä niin että on aina parempi jos elämässä on sellaisiakin osa-alueita, jotka eivät ole täysin omissa käsissä.

Toinen puoli tästä taas on se, että lapsuus loppuu kaikilta joskus. Monesti ne, joille kasataan isoimpia odotuksia ja eniten painolastia niskaan murtuvat sen painon alla ja päätyvät jonkinlaisiin yleisesti paheksuttuihiin juttuihin, lunastaakseen oman ihmisyytensä ja murtautuakseen vapaaksi siitä kuoresta, jota muut ihmiset ovat hänen päälleen kasanneet. Mietin, että lapsuudessa kukaan ei ollut suoraselkäisempi, moraalisempi, tai puhtaampi hahmo kuin Mikki Hiiri. Se hänessä monia vituttaakin, jatkuva moralistinen päsmäröinti ja besserwisseröinti. Sitä kautta ajattelin, että mitä tapahtuu, kun Mikki Hiiri sammuttaa valot ja saa tehdä mitä tahtoo? Se on Mikki Hiiren aivan oma asia, eikä se kuulu kenellekään muulle pätkääkään. Se saa runkata juuri niin paljon kuin tahtoo, soittaa Swansin Public Castration Is A Good Ideaa täysillä ja huutaa suukapula suussa "WOOORTHLEEEESS! UUUUUSELEEESSS!"-mukana ihan niin paljon kuin tahtoo, eikä siinä muiden moralisointi heilauta asiaa suuntana eikä toiseen.

Ajattelin, että tällaisia kuvia on varmaan tehty jo kyllästymiseen asti, mutta pikainen googletus yllätti minut, kun niitä ei ollutkaan oikeastaan yhtään. Ajattelin hakkaavani jo valmiiksi kuollutta hevosta, mutta olinkin kai väärässä. En sano että se on maailman omaperäisin tai nerokkain oivallus, mutta ainakin sen takana oleva ajatus on vähän pitempi, kuin "hei, laitetaan Mikki Hiiri runkkaamaan, haha." (kuulin tuon hahan juuri Mikki Hiiren äänellä) Teen nämä kolme kuvaa nyt jokatapauksessa valmiiksi, kun ajatus on sellainen ollut. Voidaan sitten kehystää ne ja vuosien päästä miettiä miten oli tällainen kyrpien piirtelyvaihe tässä näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti