lauantai 22. lokakuuta 2016

Joensuussa tänään J. Kill & Mr. Mule-hommia!

Pari päivää on mennyt nyt aika epämääräisesti ja sekavasti, mutta mukavaa on ollut. Toissayönä tahdoin niitä mielikuvia ja niitä todellakin sain. Sammuin kuuden jälkeen, eli ennen seitsemää, ja viimeinen asia minkä näin oli jonkinlainen hallusinaatio. Näin, että sisälläni asuu valtava hyönteinen, jonkinlainen torakka joka laittaa minulle joka yö unet pyörimään tajuntaan, tappaa minut yöksi ja alkaa tehdä huoltotöitä. Se vaihtaa kärähtäneet neuronit uusiin, vaihtaa selkäydinnesteet ja tarkistaa sydämen lyöntitaajuuden, säätää sitä tarvittaessa hengitykseen sopivaksi, kiristelee ruuveja leuasta ja muuta vastaavaa. Kun kaikki duuni on tehty, se ryömii takaisin nahkani alle ja käynnistää koneen uutta päivää varten. Tämä visio oli kaikessa absurdiudessaan aika siisti ja täytyypä rakennella siitäkin jotain jossain vaiheessa.

Eilinen taas meni King of Lahti-skeittigaalan merkeissä. Oli hienoa nähdä, että tässä kaupungissakin on ihmisiä ja että ne voi saada liikkeellekin, kunhan on viikonloppu. Ensi perjantaina on taas ensimmäinen viikonloppukeikka Torvessa vissiin ihan pariin vuoteen, saa nähdä minkä verran sinne tulee porukkaa. Seremonian perässä toivottavasti useampikin, olen kuullut sen olevan aika hyvä tätä nykyä ja odottelen vähän itsekin jo. Eilen keskustelin parinkin tyypin kanssa melko pitkään ja siitä tuli hyvä mieli. Tuntuu että vaikka täällä on asunut kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän täyspäisesti paikalla ollen, niin on tutustunut ihmisiin tässä viimeisen vuoden aikana todella paljon paremmin. Iso osa soittokavereistakin on melkein tullut elämääni tässä about vuoden mittaisella ajanjaksolla. Se on hyvä. Se näyttää, ettei ole kannattanut lähteä menemään ja näpäyttää itseäkin vähän siitä, että miten "valmis" luuleekin jonkun asian kanssa olevansa, aina voi tulla yllätyksiä.

Tänään sitten soitan Joensuussa. Kohta pitää jo lähteä ajelemaan, pakkailla kamat mersuun ja lähteä painamaan pitkää ja kivistä tietä. Laskelmieni mukaan ollaan perillä joskus viiden jälkeen. Keikat alkavat seitsemältä, joten siinä on toivottavasti ihan hyvin aikaa. Toivottavasti kukaan ei tarvitse kaappia sitä ennen, kun se tulee vasta minun mukanani. Jänskättää jo hyvällä tavalla, olen soittanut niin monta pari tuntista keikkaa että jännittää, osaako sitä lopettaa puoleen tuntiin ja rakentaa hommansa jotenkin niin, että se kliimaksikin sattuisi vielä oikeaan kohtaan. Saa nähdä. Jos asutte lähistöllä, niin tulkaahan ihmettelemään. On vahva tunne, että siellä on tarjolla muutakin melko mielenkiintoista kampetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti