tiistai 25. lokakuuta 2016

Electric Hobo - Broken Words



Valvoin koko viimeyön ja siinä aamusella sitten innostuin tekemään vähän tällaista melua. Mikkiä kiinni, pedaaleita väliin ja mölyämään. Sitten nukuin vähän ja lueskelin parit viimeaikaisemmat tekstit siihen päälle. Eli siis isoimmalta osin viimeisen neljän päivän aikana kirjoitettuja tekstejä. Shrapnel Grenade Soul taitaa olla ainut vanhempi. Viimeaikoina on tullut kuunneltua taas paljon vähän kaikenlaista tekstimuotoista, William Burroughsit nyt ovat pyörineet yöloopeissa koko kesän, kuten Bryan Lewis Saunderskin, nyttemmin myös Mike IX Williams ja muutamat kirjailijat, uusimpana tuttavuutena punk in finlandin kautta suositettu Harry Crews. Se vaikuttaa melko mielenkiintoiselta ukolta, äänikin tuntuu sopivan tähän samaan skaalaan näiden Waitsien ja muiden kuuntelemieni kähisijöiden kanssa. Kun tekstiä tulee enemmän kuin malttaa oikein mihinkään käyttää, tuntuu siltä että tämä olisi jotenkin oikea paikka noille jutuille.

Viimeinen biisi tuolla levyllä on tarkoitettu kasetin B-puoleksi. Se on samalla minun vastalauseeni kaikelle sille helvetin väsyneelle kasarisynamusiikille, jota nyt tunkee aivan joka raosta, niin läpinäkyvästi bandwagoniin hyppimisaikeissa kuin vain voi nähdä. Ainut, joka saa tehdä sitä musiikkia on Megahammer, joka oli sillä kasalla jo vähän ennen kuin siitä tuli mitenkään cool, ja joka tekee sen homman tarvittavalla tyylitajulla. Niin hyvin, että jopa minä, joka vihaan kasaria yli kaiken, pidän siitä. Se on jo aikamoinen temppu siinä vaiheessa.

Aikomus on tehdä tuosta kasettia, kunhan saan tässä näitä muita projekteja vähän pois jaloista pyörimästä. Keikkojakin voisi olla hauska soittaa, kunhan ensin keksii miten saa kaikki mahdolliset asiat virtoihin ja piuhoihin jotenkin fiksusti. Olen pelännyt jo pitkään, että jossain vaiheessa lipsahdan tuonne noisen puolelle, se kun tuntuu todelliselta improvisaation ja tajunnanvirran ja kokeillun linnakkeelta. Parhaimmillaan se on helvetin hyvää kampetta, kuten vaikka juuri Merzbown ja Brighter Death Nown muodossa. Livenäkin se on mielenkiintoista ja hypnoottista seurattavaa. Toki tekisi mieli yhdistellä sitä Cut To Fitiinkin, mutta se on kuitenkin bändi, joten se ei ole pelkästään minun hommani, mikä on ihan hyvä juttu. Jonkunlainen sekoilu lisääntyy kyllä varmasti, enemmän kiertoa ja sekoilua tähänkin touhuun on koko ajan tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti