torstai 13. lokakuuta 2016

Dokumentteja ja muita suosituksia

Katseltiin koulussa dokumentti William Kentridgestä, ja tietyllä tavalla se sopi eilen katsomaani japsisekoiludokkariin kanssa hyvinkin yhteen. Tuo sama dokumentti ei ole Youtubessa (Anything is Possible), mutta sieltä löytyy kyllä muita pätkiä ja ennen kaikkea näitä vaikuttavia hiilipiirrosanimaatioita.


Näin tuonkin ukon työtavoissa ja vähän jäljessäkin jonkinlaisia yhtymäkohtia omiin tekemisiini, joten olihan se inspiroivaa ja innostavaa katsella. Ennen kaikkea se, että jotenkin sai vahvistusta sille, ettei tarvitse valita jotain yhtä palasta tästä hommasta, vaan voi tehdä duunia kaikilla taiteenaloilla joilla sattuu olemaan jotenkin päin ilmaisukykyinen, ja luoda oman paikkansa maailmaan. Hienoja duuneja, teatteria varten tehdyt jutut toivat jotenkin myös Beckettin näytelmät mieleen. Suosittelen katselemaan Youtubesta kaiken mitä irtoaa.


Muutenkin katselin tässä joutessani ja piirrellessäni dokumentteja, yksi niistä oli Merzbowsta tehty kollaasinomainen pätkä Beyond Ultra Violence. Tänään tuli kuunneltua oikeastaan vaan tuota Boris-splittiä, lähinnä juuri Merzbown puolta. Vähän ihmettelen, miten niin iso osa noisenkin kanssa puuhastelevasta jengistä on sellaista natsiuuvattia ja koprofiiliä, niitä vasten Merzbowkin vaikuttaa suurelta nerolta. Ja onhan se kai omalla tavallaan vähän sellainenkin. Koen jonkinasteista samastumista myös tuohon tyyppiin, vaikken samanlaista musiikkia duunailekaan, mutta sama asenne löydettyjä ääniä ja sattumanvaraisuutta kohtaan on läsnä musiikissa. Tänäänkin kiertelin kirpputoreja koputtelemassa peltipurkkeja ja lasimaljoja, miettien mitä kaikkea niistä vielä saakaan irti tulevaisuudessa. Melu on hienoa melun itsensä vuoksi; se on sellainen epämääräisellä tavalla henkisesti kiihottava tila ajan ja äänten välissä. Minuutti noisen kanssa tuntuu aluksi 20 minuutilta, kunnes mielesti lopulta jättää analyysin ja miettimisen vähemmälle ja vain... tyhjenee. Siinä on jo itsessään jotain lähtökohtaisen zeniläistä, vaikkei sitä koittaisi sinne tunkeakaan.

Lueskelin myös tämän melko koskettavan Leonard Cohenin haastattelun. Pitkä, mutta suosittelen kyllä lukemaan sen. Kuolevan ihmisen hieno tilinpäätös, mikäli se sellaiseksi jää. Tässä on vielä tämän sarjan viimeinen Mikki Hiiri, vaikkei tämä kauhean hyvä kuva siitä olekaan. Hieroin siihen suitsuketuhkia, tuli mukavan epämääräinen opium-hehku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti