Tässä ajattelin ennen Torveen lähtöä vielä kirjoitella jotain ajatuksia, joita tämän päivän aikana on pyörähtänyt läpi mielen. Eilinen Docventures-dokumentti Merchants of Doubt aiheutti akuutteja raivokohtauksia siitä, miten Amerikan Yhdysvaltoihin on muodostunut ihan oma porukkansa, jonka ainut tehtävä on vain hämmentää, hidastaa ja aiheuttaa lisää disinformaatiota joka ei perustu mihinkään. Tuo pieni koneisto jarruttaa koko maailman kehitystä ja hidastaa niitä välttämättömiä toimia, jotka meidän pitäisi tehdä jo NYT, jos tahdomme elää tällä pallolla vielä vähän pitempään. Toiselta puolen ajattelen, että hyvä ettei muualla maailmassa nyt olla aivan tuossa mittakaavassa, mutta toinen puoli taas tajuaa, että vittu nuo ääliöt kuitenkin vaikuttaa helvetin isoon osaan tätä palloa omalla tyhmyydellään, ja se saa minut tuntemaan taas lapsellista, impotenttia raivoa kaikkea tätä kohtaan. Sellaista jolla ei voi tehdä mitään muuta, kuin rikkoa asioita. Mutta tällaiseksi ovat maailman tehneet ja voit vain koittaa itse pitää kulutuksesi minimissä. Tässä tasapainoilen, onko asuntoauto vai kaksio pienempi paha maailmankaikkeudelle.
Toinen juttu tuli mieleen, kun saatiin koulutehtäväksi katsoa tällainen dokumentti valosta. Loppupuolella on ehkä pikkuisen brittiläisten lasien läpi asetettu Newtonin kova tiede ja Descartesin "uskonnollinen hapatus" vastakkain, vaikka näistä kahdesta Newton oli selvästi uskonnollisempi ja taipuvainen myös okkultismiin. Descartes taas oli valistusajan filosofian synnyttäjiä, joka asetti järjen ja havainnon kyseenalaiseksi ja piti maailmaa mekaanisena, materian maailmana, erillään hengen maailmasta. Vaikka kartesiolainen dualismikin on jo vanhentuneen, kuolleen maailman ajatuksia, oli näillä molemmilla ihmisillä merkittävä vaikutus tieteen ja filosofian kehitykseen, eikä kahden uskonnollisuuteen taipuvaisen ukkelin vastakkain asettaminen tunnu mielestäni kovinkaan järkiperäiseltä touhulta. Heidän näkemyksensä valostakin oli pohjimmiltaan samankaltainen, vaikka paino oli päinvastainen: joko valkoinen valo on puhdasta ja muodostaa kaiken, tai valkoinen valo muodostuu kaikista muista väreistä. Molemmilla oli omat kummallisuutensa, kuten meillä kaikilla on, ja kuten historialla usein on tapana, se yrittää keskittyä muistelemaan vaan niitä hyviä juttuja, vaikka todellisuudessa meissä kaikissa olevat pienet kummallisuudet ja ristiriidat ovat välttämättömiä myös niiden hienojen ja kestävien ajatusten luomiselle, koska ne ovat toivon mekanismeja. Ne antavat jotain epämääräistä uskoa siitä, ettei maailma ole kaoottinen ja järjetön. Itsepetoksen välttämättömiä välineitä, siis.
Nyt voisin lähteä käpsimään kohti Torvea, akustista klubia ja loopperisekoilua. Saa nähdä kauan saan soittaa, ennen kuin minut kivitetään pois lavalta kerettiläisenä. Toivotaan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti