Tämä ilta eskaloitui yllättävästi ja vahvasti. Päädyin Tirraan tykittämään flipperiä, josta en tajunnut mitään mutta pisteitä tuntui ropisevan. Sen jälkeen päädyin laulamaan karaokeen biisejä, joista en tajunnut mitään. Se oli silti verrattaen helppoa, koska Suomi-iskelmäbiisit on niin bulkkikampetta, ettei siinä montaan nuottia mene ohi kun laulaa kaikki loput vaan alas ja mahdollisimman ankeasti. Kyllä sitä siinä mietti, että näinkö se hidas henkinen kuolema alkaa, että löydät itsesi vaan laulamasta Tirran karaokesta. Aivan kun se ei olisi riittänyt, mentiin sitten uudestaan laulamaan Tenkun karaokeen, ja siinä vaiheessa ajattelin jo, että nyt on sen verran raskaan skaalan paikka, että taidan lähteä himaan.
Hampaat tuntuvat ärtyvän kun kävelen pihalla, veri sykkii ja juuriin ja sitten alkaa kipuilu ja vitutus. Kyllä tämän kai vielä silti kestää ja kärsii, ensi kuussa on hammaslääkäri. Ajatus ei meinaa juuri nyt kulkea. Olen valvonut koko yön ja valvon seitsemään asti. Ajattelin tehdä kollaasia, mutta ehkä kuitenkin teen sen huomenna, lähinnä siksi ettenn voi kuunnella musiikkia eikä työkalut mahtuisi tälle pöydälle enkä jaksa kikkailla ylimääräistä. Nyt kerään mielikuvia ja huomenna teen duunin.
Huomenna on kai taas soolohommien treenitkin. Toivottavasti kerettäisiin, olisi aika hyvä saada vielä parit treenit ennen keikkaa. Lauantaille taas on Joensuun työväentalolla dronemölykeikka. Sitä odottelen jo aika innolla, kun on vastuussa vain itsestään ja omasta tekemisestään, voi luottaa taas täysillä siihen mitä on tekemässä. Tiedän, että se yhteys vain futaa, sain kokea sen taas tänään, kun jonkun karaokelaulun välisoiton aikana lauloin yleisölle selväksi sen, etten ole koskaan elämässäni kuullut tätä kappaletta ja melodiasta ei ole mitään käryä, sanat nyt sentään näkyy ruudussa. Lauantai siis. Hyvä tulee. Eilinen keikka meni hyvin, vaikkei porukkaa ollut tarpeeksi edes miksaajan maksamiseen. Onneksi järkkäreilläkin oli realiteetit hanskassa. Se helpottaa aina kaikessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti