perjantai 30. syyskuuta 2016

Valokuvaushommia

Tänään alkoi valokuvauskurssi, ja vaikka sainkin käyttää vain kahta paskaa kameraa, joiden akut loppuivat oikeastaan heti kolmen kuvan jälkeen, muistin silti miten mukavaa näpertelyä sekin touhu on. En tosin tiedä, olenko minä jotenkin pipi päästä, kun tykkään kuvata ennen kaikkea betonia. Erilaisia seiniä ja sitä industriaalia fiilistä, nihilististä ja minimalistista tyhjyyttä, joka sellaiseen massiiviseen elementtiin liittyy. En tiedä ovatko tällaiset kuvat hyviä tai huonoja, se ei oikeastaan ole itsestäni yhtään kiinnostava asia. Jotenkin tällainen valokuva vain puhuttelee itseäni kaikkein eniten ja koen, että juuri tällaisissa asioissa valokuva tekee taiteenmuotona asiat paremmin, kuin vaikka maalaus tai musiikki. Tai ehkä se johtuu juuri siitä, miten vahvasti tällainen valokuva yhdistyy mielessäni musiikkiin. En tiedä. Tässä ovat kuitenkin kaikki kuvat mitä sain otettua. Tehtävänä oli vain testailla samaan paikkaan kameran polttovälejä, mutta en saanut niitäkään kaikkia otettua samoista paikoista, kun akut loppuivat. Aloin silti miettiä, että omankin käytetyn kameran hommaaminen voisi olla kova juttu, kunhan saa kaiken taloudellisen huolen ja murheen varjostamasta niskastaan.






Olisihan se kiva kiinnitteiden ja muidenkin litkujen ja filmien kanssa sekoilla, niillä sai aina hyviä vahinkoja aikaiseksi, mutta eipä sitäkään tehdä edes Muotoiluinstituutissa enää, niin ei sitä luultavasti oikein tehdä esim. kotonakaan siinä vaiheessa. Tämä oli silti ihan hyvä päivä, yllättävän hyvä päivä, näistäkin parista kuvasta tuli ihan hyvä mieli ja fiilis, tai lähinnä muisti taas miten oikea kamera on kyllä oikea kamera, vaikka puhelimillakin toki saa kuvia ja kaikki on lopulta omasta silmästä eikä välineistä kiinni. Instagraminkin alkuperäinen tarkoitus oli jonkunlainen somedownshiftaus omalla kohdallani, tuoda ihan paskasti otettuja kuvia tylsistä seinistä sinne sommiteltujen ja mietittyjen kuvien sekaan, mutta silti täysin vakavissaan. Seiniä tuijotellessa huomaa kaiken näköistä pientä ja hienoa. Paitsi seinästä, myös omasta mielestään. Siksi seinien tuijottaminen on mielestäni todella tärkeä harrastus, ja niiden kuvaaminenkin hienoa puuhaa. Ehkä joskus saan aikaiseksi jonkinsortin näyttelyn hienoimmista seinistä, joita tulee vastaan, sekin voisi olla ihan siistiä, mutta se vaatisi kyllä sen oikean kameran ensin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti