torstai 29. syyskuuta 2016

Rahat loppu, kaik on loppu.

Täytin elämäni ensimmäisen apurahahakemuksen Kone-säätiölle ihan lähetä-nappiin asti. Hylsyhän sieltä tulee, kun hakijoita on kumminkin niin järjettömän paljon, ettei siellä minun pahoinvoinnin spiraalit paljoa paina, mutta jostain irrationaalisesta syystä silti jänskättää. Tältäkö lottoajista tuntuu? Tässä ei tosin sentään ole toivottavasti ihan säkäpeliä koko homma. Vaikeinta oli päättää, että minkä alan asiantuntija tuon käsittelee. Laitoin musiikin, lähinnä siksi, että sitä on tullut tehtyä eniten ja sitä kamaa oli helppo työntää portfolioonkin, mutta kuitenkin mietin olisiko käsitetaide ollut oikeampi osoite. Suoranaisesti "taide" kuitenkin muodostuu ajatuksista, kuvien, sanojen ja musiikin synergiasta, eikä mistään itsessään. Siksi tuntuu vähän hölmöltä, että joku kuuntelee sitten vain siellä, että juuh, ei oo heviä ja aika epäselvä hakemus, nolla kautta viis. Voi vittu, nyt jo kadun ja mietin, että pitäisi vaihtaa se käsitetaiteiksi musiikin sijaan. Sitten tosin kuumottelisin sitä, että ei ole paljoa näyttöä mistään sellaisesta, minkä voisi helposti osoittaa käsitetaiteeksi vaikka samalla tavalla kuin veistokset, että vittu eihän tässä voi kuin hävitä, kun räpeltää vähän kaikkea. Stressitaso nousee ja jänskätyselimeni sykkii.

Saa nähdä mitä siitä tulee. Tässä ei nimittäin tänäänkään ole paljoa naurattanut, kun tajusi kolmen kuukauden treenisvuokrien, jotka hammaslääkärilaskujen takia ovat rästiintyneet, olevan päälle satasen. Kun huomenna tulee siis 701 euroa tilille, se napsahtaa saman tien vuokraan ja treenisvuokraan, eikä siltikään oikein riitä. Sen jälkeenkin kaikki hammaslääkärilaskut, puhelimen erä ja puhelin ja nettilaskut ovat aivan yhtä maksamatta, kuin ennenkin. Kun ei missään vaiheessa ole oikein ollutkaan rahaa, ei ole ollut mitään mistä maksaa. Kun rahaa tulee 5 euroa kerrallaan, sillä ostaa ruokaa, kun se ei riitä minkään laskun maksamiseen. En nauti tästä touhusta ihan yhtä paljon, kuin vaikka 20-vuotiaana. On myös selvää, että kunhan nuo kahden kuukauden päästä vihdoin ja viimein repivät suuhun murenevan viisaudenhampaan irti (olen tänä vuonna tehnyt kaksi reissua poistoon, eikä se ole lähtenyt mihinkään), ei minulla ole varaa mennä hammaslääkäriin enää koskaan. Tästä syystä täytin apurahahakemuksen ja mietin, että jos minulle oikeasti muka alkaisi joku maksaa 2000 euroa kuussa, sehän laittaisi koko meikäläisen elämän aivan mullin mallin. En ole ikinä, edes töissä, saanut niin paljoa rahaa. Korkein palkka, jota olen verojen jälkeen saanut on 1 130 euroa, enkä silläkään ole päässyt suomalaisen köyhyysrajan (1 190) yli. Suurimman osan tästä taiteellisesta urastanikin olen ollut niin kaukana tuosta, että oikein naurattaa. Hyvä, jos edes puolessa. Silti tuollakin palkalla elin jo niin leveästi, että oli varaa käydä busseilla ja autoilla töissä ja ostaa kaupasta köyhän gourmetia, eli Pirkan hopeareunuskamaa.

Se kuitenkin helpottaisi aika helvetisti kaikkea, tietää että yksi käynti hammaslääkärissä ei aiheuta lumipalloa, joka kaataa koko helvetin elämän pitemmässä juoksussa, niinkuin nyt. Terveydenhuolto on ilmaista, juujuu. Sossu maksaa hammaslääkärilaskut, juujuu. Molemmat lauseita, jotka ovat totta paperilla, kyllä, mutteivät käytännössä toteudu. Sain nuokin laskut takaisin jo kerran, maksamattomina, eräpäivät myöhässä. Tässä on nyt niin monta palaviin leijoniin teipattua  moottorisahaa jonglöörattavana ilmassa, ettei todellakaan ole mielenkiintoa laittaa energiaa sosiaaliturvasta tappeluun. Jos voisi suunnitella elämäänsä neljäksi vuodeksi eteenpäin, niin helpottaisihan se aivan helvetisti kaikkea suunnittelua ja tekemistä. Omakustanteiden vääntämistä, sarjakuvien ja kirjojen duunailua, ihan jokaikistä aspektia jonka voin tässä elämässäni kuvitella. Maalaushommiinkin voisi olla hyvä vuokrata työtila, en ole mitenkään päin paras mahdollinen vuokralainen, kun roiskin maaleja olohuoneessa, mutta yritän kyllä siivota jälkeni parhaani mukaan. Kyllä sekin vain oman tilansa tarvitsisi. Mielellään sellaisen, missä voisi ne soittoromunsakin pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti