perjantai 2. syyskuuta 2016

Paljon fiilisteltävää.

Tänään on ollut melko mielenkiintoinen päivä. On kerennyt puuhastella jo paljonkin kaikenlaista. Kävin jopa baarissa pitkästä aikaa, Torvessa ihmettelemässä ihmisiä ja venyttelyhardcorea. Vaikka se touhu näyttääkin niin youtubesta opiskellulta, kun kaikki nyt sattuu jorailemaan ihan samalla tavalla ja samaan tahtiin, niin kaikilla näkyy silti olevan kivaa, joten mikäs siinä. Lisäksi Out of Breath etenkin oli melkoinen hyvän mielen myllytysbändi, en olekaan tainnut nähdä niitä livenä melkein kymmeneen vuoteen, aika paljon tiukempi menohan  siinä tietysti oli kuin silloin joskus. Ehkä Lahden parhaita tuollaisia bändejä, ja niitä täällä kumminkin riittää. Viimeisenä soitti Moscow Death Brigade, joka tuntui ilman ennakko-odotuksia aluksi pieneltä lässähdykseltä. Odotti, että olisi livebändiä ja että olisi ehkä ammuskeltu jollain laittomalla käsiaseella kattoon ja muuta räppimenoa, mutta lopultakin siinä oli niin hyvä meno, että se lunasti koko Torven omakseen ihan vain omilla avuillaan, eli hyvällä musalla. Ja se oli aika hienoa ihmeteltävää. Hieno nähdä, että oli torstaille noin paljon porukkaa, omilla keikoilla sitä ei ole saanut ihan vastaavia määriä todistaa. Ei haittaa, pitää vaan järkkäillä parempia keikkoja.

Tänään on muutenkin ollut musiikkihommien puolesta mielenkiintoinen päivä. Ensin törmäsin Nick Caven uuden levyn järjettömän hienoon ja karvat pystyyn nostavaan droneiluun. Se on jo itsessään ollut siistiä ja lunastanut koko päivän! Tykkään todella paljon näistä uudempien levyjen drone-looppi-spoken word-jutuista, ne ovat juuri sitä suuntaa, mihin olen toivonut koko musiikin menevän ja on hienoa, että juuri Nick Cave ja Bad Seeds sitä duunailevat. Warren Ellis on myös mahdollisesti maailmankaikkeuden coolein viulisti ja musiikkiukko.



Lisäksi Die Antwoordin uusi video pärähti eilen illalla maailmankaikkeuteen. Vaikka biisiä onkin tässä taloudessa luukutettu jo aika paljon, saa video ne luukutuskerrat aina hyppäämään vielä toiseen potenssiin, koska puolisoni on aiheen suhteen fanaattinen. Mikäpä siinä, hieno bändi tuo on ja sen verta kokonaisvaltainen taideteos, että ei vituta.


Ihan kuin näissäkään ei vielä olisi riittävästi fiilisteltävää, alettiin tuossa baarissa jutella Boriksesta, joka on aina jäänyt itselleni etäiseksi. Nyt olen sitten kuunnellut kirjoitellessa Floodin läpi ja kohta pistän Dronevilin jatkoksi. Hyvää kamaa tämäkin kaikin puolin.




Vielä yksi linkki, että kaikkien selaimet on flash-myllytyksestä varmasti jumissa. Vaikka porilaisten musatouhut ei aina ihan toimi itselle, niin tämä elokuva on sellainen modernin surrealistinen ja absurdi teos, jolle meikältä lähtee jo trailerin perusteella ainakin miljoonan prosentin support. Voisin jopa käydä leffassa katsomassa tämän. Tämä kaikki on juuri sitä, mitä suomalainen taide, etenkin elokuvat ja kirjallisuust tarvitsevat, omaperäistä, omaehtoista kerrontaa. Ei enää yhtään sotapätkää, ei enää yhtään sotakirjaa, on aika mennä eteenpäin ja integroida nekin kokemukset symboliseen, subjektiiviseen kerrontaan. Subtekstina voidaan sitten lukea tämä vaikka niin, että julkaiskaa joku mun kirja, kun saan sen valmiiksi, voin luvata sen olevan jotain sellaista, mitä ei Suomessa kävele vastaan. Senkin vain pitäisi olla meriitti, eikä hidaste, kuten se tänä päivänä on. Kukaan ei uskalla ottaa mitään sellaista lapasiin, mistä ei ole hajua onko sille markkinoita. Täytyy tyrkyttää kaikille ja tulostella kaikki hylkäyskirjeet talteen sitten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti