maanantai 12. syyskuuta 2016

Mölyä ja juttuja

3D-hommat on kyllä melko mielenkiintoisia siitä, että tällainen uuden oppiminen näyttää kuluttavan energiaa aika helvetisti. En kovin usein nuku päiväunia tai muuta, mutta nyt molemmat maanantait ovat menneet näemmä lähinnä nukkuessa, kun aivojen täytyy sisäistää kaikki asia jotenkin välimuistiin. Sitä vain putoaa, herää tunnin-parin päästä ja kykenee kai sisäistämään ne asiat vähän paremmin. Tiistait ovat itsenäisemmän opiskelun päiviä, jolloin sitä saa vähän treenailla käytännössä. Parastahan on se, että voi kuunnella musiikkia samalla kun tekee, ja se taas auttaa aika paljon keskittymisen kanssa, vaikka muut hälisisivätkin omiaan. Tänään minut osoitettiin Boriksen Pinkin jälkeen jonkun sellaisen täydellisyyden äärelle, kuin Boriksen ja Merzbown tänä vuonna tullut kollaboraatio Gensho.



Merzbow on sellainen artisti, johon koen aika suurta samastumista, vaikka en osaakaan tuottaa ihan samanlaista äänimaisemaa nykyisillä välineillä ja kyvyilläni. Nyt tosin latasin puhelimeen noisemasiinan, mutta se tuntuu liian helpolta ja huijaamiselta. Teen noiseni mieluummin itse, kollaaseina leikatuista äänistä. Tavallaan tuo Cut To Fitin bandcampiinkin laitettu Raccoon Dogs, tai oikeammin sen viimeinen biisi, on askel kohti jotain tuollaista. Joku päivä, kun vihdoin pääsen treenikselle asti, voisin kokeilla jotain kunnon noisemurjontaakin. Tekstejäkin olisi riittävästi, jos niitä tahtoo päälle huudella. Tuo Boris ja Merzbow levy kyllä herätteli ajatusta siitäkin, että voisi vähän Neurosiksen Grace-Times of Gracen ja tämän hengessä tehdä kaksi erillistä levyä, joita voisi tykitellä päällekäin. Sellaista tuli kokeiltuakin joskus, kun nauhoitin levyni H4-neliraiturilla. Kun nauhoitit biisiin 13 raitaa, et koskaan voinnut kuunnella useampaa kuin neljää samaan aikaan. Osaltaan siksi jotkut vanhat biisit ovat täynnä kaikkea, ja pari biisiä taitaakin olla saman biisin eri raitoja. Se on mielenkiintoinen tapa tehdä musiikkia, koska ei pääse miettimään kokonaisuutta ennen kuin istuu miksauksen äärellä. Sitten voi valikoida, mitä tarvitaan ja mitä ei. Suosittelen kokeilemaan sellaista, tee kaikki mitä haluat tehdä, jotta saat sen ulos systeemista, ja ota sitten kaikki se turha paska pois. Sait tehdä mitä halusit, ja biisikin kuulostaa ehkä vielä siedettävältä.

Olen tässä nyt katsellut samalla tätä John Watersin This Filthy Worldia, joka on jäänyt useamman kerran kesken. Tämä tuli katsottua vuosi tai pari sitten, kun Netflixissä pystyi vielä pällistelemään tarjontaa vähän laajemmin, kuin Suomen rajoissa. Tämä on mielenkiintoista paitsi elokuvan tapoja ja DIY-tekemistä ajatellen, myös sellaisena pienenä trippinä historian kääntöpuolelle, pienessä mittakaavassa. Esimerkkinä Watersin tarina siitä, miten Art Linkletter ja Nixon leimasivat ja syyttivät LSDtä, Learya ja kaikkea näihin liittyvää Linkletterin tyttären itsemurhasta. Waters sanoi poteneensa huonoa omaatuntoa, kun sai siitä kertovan elokuvan teattereihin jo ennen hautajaisia, mutta kertoi olon helpottaneen huomattavasti, kun Watergate papereista selvisi, että Linkletterin tytär oli kokeillut LSDtä kerran vuosi ennen itsemurhaansa, mutta tämä fakta oli jätetty kertomatta, koska sota huumeita vastaan oli tärkeämpi juttu. Tällaiset pienet yksityiskohdat historian varjoista, etenkin 60-lukua ja huumeiden vastaista sotaa koskien ovat minulle äärettömän mielenkiintoisia, ja olen huomannut tämän yhden asian sitovan kaikki mielenkiinnon kohteeni yhteen. Kuka olisi esimerkiksi uskonut, että jos Sergio Leone olisi ystävänsä kanssa noudattanut kutsua liittyä illanviettoon eräänä satunnaisena iltana, Mansonin perhe olisi tappanut hänet Sharon Taten ja muiden mukana? En edes olisi voinut kuvitella, että nuokin asiat olisivat linkittyneet toisiinsa jollakin tavalla. Sivulauseet historiassa. Ne ovat hienoja ja äärimmäisen tärkeitä, mutta monesti todella vaikeita löytää, ellei löydä oikeita tyyppejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti