torstai 8. syyskuuta 2016

Jotkut asiat menee munilleen, mutta tärkeimmät jutut putkeen.

Ei mennyt sekään hampaanpoisto niinkuin elokuvissa. Olen tänä vuonna jonottanut kahdesti kolme tuntia, jotta pääsisin samasta viisaudenhampaasta eroon, ja vieläkin se on suussa.  Tällä kertaa sain jopa puudutusmössöt kurkkuuni ennen kuin todettiin, että joo-o, me nyt laitetaan tähän paikka ja käyt sitten poistattamassa sen, eikös juu? Yritin siinä suu täynnä instrumenttia selvittää, että sitä varten minä tänne nyt tulin, muttei kuulema voinut ottaa hammasta pois, kun juuri on niin käyrä.  Hoitajan sanoin: "Aika JÄNNÄ!". Tuntuu, että minun kohdallani kaikki on "aika jännää". Menin yläasteella fysioterapeutille jalkojen takia, hän kysyi onko niistä koskaan otettu röntgen-kuvaa. Säikähdin ja kysyin olisiko pitänyt, hän vastasi että "ei silleen, olis vaan helvetin mielenkiintoista nähdä miten noi sun luut tuolla on". Oli kuulema ihan kuin joku olisi vain heittänyt luut jotenkin randomisti  lihasäkkiin ja sanonut, että käveleppä noilla.  Sivariaikojen kela-sossu-työkkäri-triathlonit nyt varmaan ovat tuttuja jo kaikille pitempään roikkuneille, kaikesta muusta pikkusälästä puhumattakaan. Väistämättä alkaa miettiä, että on jonkinlainen polttomerkki sielussa, kun ei mitenkään suoranaisesti provosoi tällaista käytöstä omalla toiminnallaan mitenkään päin. Mutta tällaiseksi ovat maailman tehneet ja näillä eväillä sitä sitten mennään. Alan vain pikkuhiljaa tajuta, miksi se oma isä silloin aikanaan lähti.

Sain tässä tänään varsinaisesti ensi kosketuksen tähän loistavaan yhtyeeseen nimeltä Sink. Siinä soittaa tuo samainen Talvenmäki, jonka kanssa soiteltiin Sekavan Musan Jamit Torvessa tuolle Matan levylle. Tuon ihmisen kanssa soittaminen oli kyllä melko suuri kunnia, koska aivan ensimmäisistä iskuista asti tuntui siltä, että nyt ollaan monella tapaa samoilla aalloilla tuon homman kanssa, vaikkei välttämättä bändin mittaiseen sitoutumiseen into riittäisikään. Silti tuo ilta oli yksi mielenkiintoisimpia koko elämässäni. Hänellä on todella oma lähestymistapa koko rumpalointiin ylipäätään, ja tästäkin kamppeesta sen rytmikäsityksen ja fiiliksen kuulee aikalailla heti. Hienoa musiikkia, ajattelin ostaa levynkin kunhan taas on liian paljon rahaa käsissä. Parit laskut pitäisi hoitaa pois alta ensin.



All Them Witches on soinut viime aikoina myös melko tiheään, tämä live-veto on vaan järjettömän kova, olen katsonut sen viimepäivinä ainakin kahdeksan kertaa. Tämäkin olisi hieno saada Suomeen asti joskus, mutta sitä on välillä niin sotkeutunut omiin hommiinsa ettei tajua katsoa, milloin olisivat lähelläkään Suomea. Haistelin asiaa jo vähän keväällä, amerikkalaisen bookkaajan kauttahan nuo menevät, eli voi varautua jo heti siihen, että takkiin tulee. Kunhan se olisi satasia, eikä tonneja niin voisin harkitakin asiaa, mutta tässä konkurssissa ei kyllä ole varaa jäädä amerikkalaisille velkaa, nekun ovat soittohommissa aika tarkkoja rahoistaan. Mikä on tietysti ihan ymmärrettävää sekin.

Juteltiin myös Cut To Fitin tulevista kiertuehommista, ensi keväänä saatetaan lähteä taas jonnekin päin Eurooppaa, balkanille olisi kuulema tarkoitus mennä. On tässä ollut myös puhetta siitä, että voisin kouluttaa jonkunlaisen semiakustisen dronebändin soittelemaan vähän J. Kill & Mr. Mule kampetta ja alkaa keikkailla silläkin. Katsellaan miten käy. Yllättävän hyvinhän tässä on tuntunut viime vuodet käyvän, mistä ei voi muuta sanoa, kun hattua nostaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti