tiistai 20. syyskuuta 2016

Fires Within Fires ja velat within laskut.

Sen verran sorruin tänään tässä laittomuuksiin, että kun Neurosiksen levy oli laitettu Youtubeen ja päivän epistolana oli 3D-mallinnus, niin kyllä minä sitä sieltä myös kuuntelin. Ihana levy. En keksi muutakaan sanaa sitä kuvaamaan. Joku sanoo, että "samaa kamaa" ja niinhän se onkin. Mutta Neurosiksen jutuissa onkin se, että asiat maalataan ennemmin sommitelmalla, kuin väripaletilla ja siitä syystä jokainen levy onkin erilainen ja omanlaisensa. Joskus kompositiot miellyttävät enemmän, joskus vähemmän, itseäni ne tosin miellyttävät aina. Honor Found In Decaylla minua häiritsi ehkä ajoittainen Neil Young-fiilis, mikä voi jollekin toiselle kuulostaa jopa absurdilta, mutta se maalasi minun mielessäni aika samanlaisella skaalalla, Bleed The Pigsiä ja paria muuta poikkeusta lukuunottamatta. Tämä levy on enemmän Neurosiksen maailmasta, siinä samassa tuhkanharmaassa, tulessa ja resonanssissa. Siitä tulee heti jotenkin kotoisa olo. Tai ainakin sellainen, että tämän levyn vain sisäistää heti. Tässä on myös bändi, jonka riffejä en ole koskaan kuunnellut kauhean tarkkaan, mutta aina kun kuuntelen, tajuan soittavani aika samoja juttuja, vaikka tekisin akustistakin musiikkia. Onhan tämä yksi pitkäaikaisimmista vaikuttimista, joita osaan nimetä. Monet muut bändit ovat jääneet vuosien varrella matkasta, mutta Neurosis on pysynyt yläasteen alkupuolelta asti. Vaikka monien mielestä se bändin kulta-aika oli muka jo silloin auttamatta takanapäin. Niin aina.

Minulle tämä on vain niin miellyttävä yhtye ja se tuntuu kulkevan aina hyvään suuntaan, aivan sama mitä kautta polku kulkee. Mitä enemmän levyjä, sitä enemmän varaa valita omaan fiilikseen sopiva levy. Autiolle saarelle pakkaisin mukaan Swansia, Neurosista ja Tom Waitsia, siinä ne taitaisikin olla kaikki fiilikset katettu, joita minä kerkeän inhimmillisen elämäni aikana tuntea. Ilot ja surut, haikeus, melankolia, ahdistus ja lohtu, kaikki on noissa. Näiden ihmisten musiikki tekee kuolevaisuudesta vähän hienomman kokemuksen. Ja se on aika paljon se.

Tekisi mieli ostaa levykin vain jo omaan hyllyyn asti, mutta laskuja alkaa olla jo melkein kolmella ja puolella sadalla eurolla, niin voi olla ettei tässä nyt ihan hetkeen ole varaa oikein syödäkään. Tiesin, että jos ostan uuden puhelimen osamaksulla, se ampuu minua jossain vaiheessa isosti jalkaan, ja olin oikeassa. Eikä sekään tässä vyyhdissä paina kovin isoa osaa. Mutta sellainen on maailma. En lähtökohtaisesti tahdo olla mitään velkaa kenellekään. Mitä omavaraisempi voi olla kaiken suhteen, sen parempi. Eiköhän sitä kuitenkin jotenkin selviä. Aina ne asiat ovat jotenkin päin järjestyneet, eikä minulla ole mitään syytä uskoa, etteivätkö ne järjestyisi nytkin, tavalla tai toisella. Muistin juuri myyneeni toisen rumpusetinkin kaverille, ehkä siitä tulee vähän rahaa tässä kohtapuoliin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti