lauantai 24. syyskuuta 2016

4 Kirjaa jakoon

Koska olen kyllästynyt istumaan näiden päällä ja epäilen lukijoiden tekevän näillä mahdollisesti enemmän kuin minä, tässä on nyt kolme kirjaa. Kaksi runokirjaa ja kaksi novellikokoelmaa. Tässä on nyt muutama sana siitä, mitä ne pitävät sisällään.


Drive koittaa varmaan tyrkyttää sovelluksia, mutta oikeassa ylälaidassa on nuoli, josta sen saa ladattua koneelle vähän helpommin. 

1. Käärme 

Tämä on näistä kaikista vanhin, ensimmäiset novellit joita olen kirjoittanut. Läheskään kaikki niistä eivät ole hyviä, oikeastaan mielestäni vain Käärme ja Kuinka Kiveksi Tullaan ovat mistään kotoisin. Ei voi silti koskaan tietää, mistä kukakin tykkää ja joku saattaakin löytää jostain noista jotain sellaista, mikä toimii hänelle paremmin kuin mikään mitä olen sen jälkeen kirjoittanut, joten tästä syystä ja kehityksen kaaren selventämiseksi laitoin myös nämä mukaan, vaikka sitä aluksi hieman epäröinkin. Siinä on jonkinlaisia unenomaisia, symbolisia novelleja ja joitain pieniä hetkiä. Vaikka laitoin tuohon, että ne olisi kirjoitettu 2010, suurin osa on kirjoitettu vuosina 2011 ja 2012, viimeisimmät Walesissa Cardiffissa ollessani. Näistä melkein kaikki on julkaistu täällä aiemmin.
2. Lapiohommia

Runokokoelma. Näitä aloin kirjoittaa ostettuani kirpparilta kirjoituskoneen, rakastuttuani ja haudatessani ihmisiä. Osa niistä on minulle melko tärkeitä, toiset taas ovat enemmänkin merkityksellisiä kehityksen kannalta, jonkinlaisia astinkiviä kohti tulevaa. Eniten pidän tässä kokoelmassa ehkä työtä käsittelevistä runoista, ne olivat mietteitä sosiaaliduunien syövereistä. Etenkin Peilitehdas tuntui tiivistävän paljon niitä fiiliksiä, joiden kanssa sai painia ja jotka täytyi isoimmaksi osaksi pitää sisällään koko ajan. Suurin osa näistä on luettavissa kai ensimmäistä kertaa. Osaltaan näitä on kirjoitettu siis Tampereella ja Lahdessa asuessani.
3. Kameteliöntti

Toinen novellikokoelma. Kokeellista kirjoittamista monellakin tavoin, koitin lähestyä kerrontaa jotenkin uudella tavalla. Keskittymishäiriöissäni tykittelin Punk in Finlandille ja tänne lyhyitä novelleja, joiden ajattelin olevan tavallaan grindcore-novelleja, lyhyitä, nopeita välähdyksiä kokonaisesta maailmasta tai ihmisen sielunmaisemasta. Yritin ottaa kirjoittamisen myös paljon rennommin saadakseni aikaan jotain psykedeelista ja mielenkiintoista. Paikoitellen ehkä onnistuinkin. Pitemmissä jutuissa kirjoitin syksyllä 2013 kokeenomaisesti saman tarinan viisi kertaa niin, että se lähti joka kerralla eri suuntaan. Se oli mielenkiintoinen kokeilu, joka opetti minulle ehkä enemmänkin, kuin ajattelin. Siinä sai myös purkaa paineita ja näyttää vähän sitä, millainen vastuu kirjoittajalla koko ajan on, jotta tekstin saa pidettyä yhtenäisenä ja jotenkin puhtaana. Suuri osa on julkaistu tässäkin blogissa, muttei kaikkea. 

4. Palavat Orangit

Tämä on uusin ja itselleni tärkein runokokoelma. Siinä on paljon ajatuksissa matkaamista, osin vielä duunin jättämiä jälkiä ja kaikkea sellaista mietittävää, mikä ajatuksissani on pyörinyt oikeastaan viimeisen vuoden tai puolentoista ajan. Tässä kohtaa tuntuu siltä, että olen löytänyt sen oman ääneni kirjoittamisen kanssa, saavuttanut jotakin sellaista joka on omaa. Uskon, että myös musiikin soittamisella on ollut siihen suuri merkitys, koska tuntuu, että viimeisen vuoden aikana kaikki itseilmaisun välineet ovat vain loksahtaneet paikalleen.Suurelta osin ennenjulkaisematonta kamaa.
Siinäpä niitä on. Toivon, että luette niitä vaikka silloin tällöin, ja jos pidätte niistä, suosittelette niitä ehkä joillekin muillekin sellaisille ihmisille, jotka niistä voisivat pitää. Kustantajille ne eivät kelpaa, joten levitys täytyy tehdä sitten toisella tavalla. Taitto ei ehkä ole paras mahdollinen, olen tapellut indesignin kanssa koko illan ja joutunut tekemään aika paljon silmämääräisesti ja käsipelillä. Sori siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti