tiistai 6. syyskuuta 2016

3D vie hermot ja aivokapasiteetin.

Tänään väänsin 3D-mallinnusta niin että naama suli. Kirjaimellisesti. Jaksoin vääntää koko päivän suht koht kiltisti ihmishahmoa, mutta kun iltapäivällä pääsin naamaan asti, oli hermot jo sen verran hyvin taputeltu siltä päivältä, että tein siitä sulaneen hirviön. Päätin, että tallennan tuon kauniin luomuksen ja menen maanantaina sitten uusilla silmillä yrittämään toisen kerran niiden polygonien taivuttelua. Olen ollut onnellinen siitä, että olen oppinut perushommat tuosta suhteellisen äkkiä, mutta kun ohjelmat ovat vieraita, ei oikein ole ajatusta siitä, mitä sillä voi tehdä ja miten ongelmia ratkaistaan. Tänään meille lisäksi näytettiin ohjelmia, joita ammattilaiset käyttävät, ja jotka ovat äärettömän paljon helpompia käyttää. Mutta ehkä se on hyvä oppia vaikeamman kautta. Vähän sama kuin opettelisi soittamaan Anttilasta ostetulla akustisella ja sen jälkeen kävelisi panttilainaamoon ja poistaisi viiden sadan euron Charvelin puoleen hintaan. On tuo kyllä sellaista hommaa, että on pakko kuunnella jotain Yawning Mania tai All Them Witchesiä koko ajan, ettei mene hermo ihan totaalisesti. Lähinnä tuntuu, että tutoriaaleissa neuvotut napit eivät tee sitä mitä niiden pitäisi, tai niissä ei ole joitain asetuksia, jotka pitäisi olla.

Nyt kun tätä koulua on jo ollut puolitoista viikkoa, alkaa tuntua siltä, että tämä nykyinen nelipäiväinen viikko, jossa vapaapäivä on vammaisesti keskellä, on sittenkin ihan hyvä. Huomisen jälkeen on välipäivä, jolloin voin vaikka mennä sairaalaan jonottamaan tämän suuhuni murentuvan viisaudenhampaan poistoa, niin ei tarvitse iltoja siihen tuhlata. Toisaalta saan varmasti istua siellä koko helvetin päivän, mutta niinhän se nyt vaan tavallisesti tuppaa menemään. Edellisetkin hammaslääkärilaskut on maksamatta. Mutta raha ei maailmasta lopu niin kauan, kun ihmiset ottavat lainaa, joten ehkä minulla ei ole mitään hätää tämänkään asian kanssa. Aina sitä jostain tulee, vaikka ne summat naurattavatkin aina vain vähemmän ja vähemmän. Bluesit soimaan ja naamaa väkisin virneeseen sitten vaan. Kyllä ne linnut sen siitä sitten, kuten mikkeliläinen viidakon sananlasku kuuluu.

Huomenna olisi tarkoitus sitten mennä vähän jeesimään kavereita musavideokuvauksissa ja ehkä editoidakin sitä. Saapahan jotain tekemistä kaikelle tälle vapaa-ajalle, etenkin kun koulupäivät alkavat selkeästi venyä kohta tuonne viiden-kuuden korville. Muussa ohjelmassa sunnuntaille Harhis-treeniä, ensi viikon tiistaille uuden bändin bassotreeniä, Cut To Fitiäkin pitäisi kai ottaa jossain vaiheessa sen verta, että saa uuden levyn biisit lihasmuistiin eikä tarvitse enää käydä treenaamassa. Eli joku kolme- neljä kertaa. Vähän olen kerennyt miettiä seuraavaa levyä itseksenikin. Mutta päätin kuitenkin haudata kaiken sen mitä olen nyt jo tehnyt ja tehdä jotain muuta. Ei ole mikään hätä. Onhan noita tällekin vuodelle tullut jo tehtyä riittävästi vaikka en muka enää yhtään tekisikään. Silti tiedän, että juuri siinä vaiheessa niitä alkaa vaan valua ulos. Lopun Ajan Kansan Lauluja on kyllä saanut sellaisia sanoja aikaan, että on ollut koko ajan todella hyvä mieli. Tänään jopa Rumba linkkasi sen, mistä tupsahtikin heti tuollainen 100 kuuntelukertaa lisää. Tuskin kukaan sitä kokonaan kuunteli, mutta ehkä siitä joku sai jotain irti tälläkin rundilla. Innolla odottelen arvosteluja, muutamia pitäisi ainakin olla tulossa lähviikkoina. Niitä odotellessa siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti