perjantai 12. elokuuta 2016

Antennisielut.



Tänään tuli taas sellainen tunne, että on pakko soittaa. Ihan vain siksi, että on soitettava, ettei sekoa. Se tuntuikin ihan hyvältä. Ei se mitään kuolematonta kamaa ole, mutta riittävän hyvää ansaitakseen tulla ulos tuosta avohaavasta, jota kutsun sielukseni. Silloin kun tarvitsen sielun konseptia kuvaamaan mieleni taiteellisempia ja luovempia ulottuvuuksia, vaikken niiden erillisyyteen mitenkään uskokaan. Jos jotain, sielu on ehkä ennemmin jonkinlainen antenni, jota kautta ihminen kykenee muuttamaan kulttuurisia ja historiallisia ja sosiaalisia kokemuksiaan henkilökohtaiseksi ja rakentamaan niiden välille jonkinlaisia kestäviä tai edes ymmärrettäviä yhteyksiä.  Eli nätisti sanottuna, sielu on portti kollektiiviseen alitajuntaan. Vähemmän nätisti se on tiedostomuotoja kääntävä muunto-ohjelma.

Noin muuten olen keskittänyt muuntamaan lähinnä aistikokemuksia kuviksi. Jamielle piirtelemäni migreenipuutumiskuva tuli valmiiksi, ja aloitin, tai oikeammin jatkoin toisen isomman muraalin piirtelyä. Paljon tekstuuria, paljon meditatiivista näpertelyä ja paljon väsyneen ranteen lepuuttamista. Yritys olisi saada tämä periaatteessa valmiiksi ennen kuin koulu alkaa viedä kaiken ajan, ja toistaiseksi ollaan aika hyvin aikataulussa. Saa nähdä mitä tämä vielä tulee pitämään sisällään. Tähän sisältyy ainakin Swansin Glowing Man ja tuo Jesun levy jonka ostin, sekä joitain muitakin aistikokemuksia. On tässä myös ajatuksia lisääntymisestä, evoluutiosta ja ties mistä muustakin, mutta niiden kääntäminen ja tulkitseminen tästä koodista tarvitsee oikealla tavalla viriteltyä ja koulutettua sielua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti