Syvällä mudassa.

Kaikki mitä sanoin edellisessä tekstissä pitää yhä, ehkä vieläkin enemmän. Siksi en palaa niihin aiheisiin enää. Tämä päivä kului melko pitkälle Cut To Fitin seuraavaa levyä duunaillessa, tehtiin muutama uusi biisi ja jauhettiin niitä läpi, alkaa olla sen verran fyysisiä biisejä, että saa jo vähän treenaillakin. Jätkille siis. Huomaan itse kirjoittavani biiseihin vähemmän ja vähemmän, pyrkien tiivistämään asiaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman lyhyisiin pätkiin. Paljon olisi neljän lauseen biisejäkin, mutta niitä pitää vähän leikellä palasiksi ja yhdistellä keskenäänkin, kun nuo on niin innokkaita toistamaan juttuja. Huomenna mennään demottelemaan kaikki biisit ja katsotaan paljon siinä on materiaalia, uskon, että muutaman biisin jälkeen levy alkaa olla aika pitkälti kasassa. On vähän puhuttu, jos seuraavasta tehtäisiin vinyyli, eikä laitettaisi sitä sitten yhtään minnekään.

Näpertelyn puutteessa olen sitten kirjoitellut sanoja vanhasta vihkosta uuteen ja kohta voisin vääntää Lopun Ajan Kansan Lauluille sanoitusliitteitä, ihan vain että saa siihenkin jotain tekemistä. Kunhan kasetit tulee, pääsee leikkelemään ja liimailemaan urakalla. Ei jaksaisi odottaa, mutta minkäs teet. On täytettävä tyhjää tilaa jollain muulla. Ajattelin ehkä opetella ja tehdä jonkinlaisen coverin tästä, koska eilen näin tämän (T)Error nimisen dokumentin lopputeksteissä ja se pysäytti aika tehokkaasti. Se sopii fiiliksiin sikälikin, että pääsisi soittelemaan Wurlitzerilla vähän enemmän. Se on ihan liian vähällä käytöllä siihen nähden, mitä kaikkea sillä voisi tehdä.

Itse dokumenttikin oli hyvä, vaikka aluksi se tuntui vähän summajenkkidokkarilta. Entinen Mustien Panttereitten radikaali toimi FBIn vasikkana ja käytännössä duuni oli provosoida muslimeja ilmaisemaan jotain halua lähteä terroristiksi, jotta heidät voi käräyttää ja vangita terroristeina. Mielenkiintoiseksi homma meni siinä vaiheessa, kun dokumentin kuvaajat pääsivät myös epäillyn lähelle ja kuvasivat kummankin osapuolen fiiliksiä toisen tietämättä. Siinä näki, miten hataralla pohjalla ja kusisesti tuokin touhu pyörii, tuntuu että isoin ongelma kaikessa terrorismin vastaisessa sodassa ja amerikkalaisten touhuissa on kiire, hutilointi ja yleinen pikajuoksukuseminen. Minkä lisäksi jo ylipäätään se, että joidenkin duuni on yllyttää porukkaa terrorismiin jotta ne voitaisiin vangita siitä, on aika kyseenalaista. Toisaalta tuollaistenkin duunien olemassaolo ei varmaan helpota sitä amerikkalaista vainoharhan ilmapiiriä, joten ehkä tämän dokumentin myötä jonkinlainen empatia tavallisia, silmään kustuja amerikkalaisia kohtaan kasvoi. Suositeltava pätkä joka tapauksessa, vaikka tuntuikin, että meni vähän aikaa ennen kuin se lähti käyntiin. Netflixistä löytyy, jos ei muualta.