keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pitkä, outo päivä.

Kävin pitkästä aikaa kaverilla, siis jossakin ihmisapinan asumuksessa vierailulla, minkä jälkeen takaisin kävellessäni taas jotenkin ymmärsin, että tämähän on minulle mahdollista aivan koska tahansa. Asun kaupungissa, josta tunnen ihmisiä ja toisinaan voin mennä vaikka tapaamaan noita ihmisiä. Tuntuipa hölmöltä ymmärtää tuollainen asia valaistuksenomaisesti, mutta minkäs teet, joskus sitä vain unohtaa kaikenlaisia käytännön juttuja, kun seikkailee sisäavaruuksissaan ja keskittyy vähän toisenlaisiin asioihin. Takaisin kävellessä kuitenkin muistin miten kivaa on kävellä paikasta toiseen illalla, kunnella musiikkia, antaa jalkojen viedä ja vain antaa ajatusten virrata vapaasti ihan mihin tahansa ne nyt sattuvat olemaan menossa. Se on ihan mukavaa puuhaa. Pitää ruveta käymään ihmisillä kylässä, että voi kävellä sieltä pois. Voisi lähteä kohta ehkä pyörimään pihalle muutenkin.

Oli myös mukava nähdä muita ihmisiä, nuoria ihmisiä, tähän aikaan pihalla pelailemassa Pokemonia ja tekemässä kuka mitäkin. En voi sanoa, että viime vuonna olisi tiistai-iltana ollut porukkaa yhtään missään, kun olen kävellyt himaan, joten jonkunlainen kiittäminen ihmisten aktivoinnista ja liikkumisesta tuolle pelille siis on annettava. Mikä tahansa mikä saa ihmiset pelkäämään vähemmän ja nauramaan enemmän on ihan tervetullutta ja älyllistä kehitystä näinä aikoina.

Tämä on ollut niin outo päivä, että unohdin melkein yhden oudoimmista puolista. Tapasin tänään sellaista tyyppiä, joka asui meidän mummon naapurissa kun olin lapsi, ja jonka kanssa en ole viettänyt noin pitkää aikaa samassa huoneessa kai sen jälkeen, kun olin 7 vuoden ikäinen. Onhan siihenkin tullut törmäiltyä vuosien varrella välillä, mutta harvemmin sitä on noin kauaa istunut samassa paikassa. Tolkun ihminen siitäkin on kasvanut. Hyvä niin. Vein tänään myös kasetteja Levykauppa Xään, joten niitä saa sitten kohta jossain vaiheessa ehkä sieltäkin. Saa niitä nyt tilata minultakin, laitan postiinkin suht äkäisellä tahdilla kun on postimerkkejäkin vielä pari tuossa pöydällä. Tänäänkin kasettibisnekset pitivät meikän leivässä ja hommasivat minulle uudet kengät, joten en voi sanoa, että olisi turhaan niitä väkerrellyt. Hyvä hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti