tiistai 12. heinäkuuta 2016

Olen olemassa. Toistaiseksi.

Kesä tuo näemmä mukanaan taas tavanomaiset huolet, tulot putoaa opiskellessa aina vain enemmän ja enemmän, eikä kaikki yhtäkkiä olekaan niin helppoa, kuin miltä tähän asti on tuntunut. Ei edes huvita arvailla, miten paljon hymyilyttää vuoden päästä, kun työkkärit loppuvat ja pitäisi opiskella loput kaksi vuotta pelkän opintotuen varassa. Voi olla, ettei ole oikein varaa asua ainakaan kaupungissa, saati Suomessa muutenkaan siinä vaiheessa, joten pitää vähän alkaa tähtäillä ulkomaan vaihtoa jo sillä silmällä, josko pääsisi jotenkin kätevästi paikkaan, jossa voisin tehdä duunilla loput koulusta. Vaikeus on tietysti siinä, etten edes tiedä mihin menisin ensimmäisen harjotteluun, jonka aika olisi ensi kesänä. No, sen aika on sitten, parempi vain keräillä jämät tässä ja nyt ja tunkea ne ikeniin sulamaan.

I Exist tuntuu kelvanneen, laitan sen jossain vaiheessa youtubeenkin, voisin kyllä ehkä laittaa pari muutakin levyä, kun ei tuo nyt ole niin kauhean iso homma. On sellainen olo, että tekisi mieli alkaa duunailla seuraavaa juttua. Enemmän ihmisäänen pohjalta, koittaa luoda jotain vähän saman suuntaista jollain toisella lähestymistavalla. Saa nähdä mitä siitä tulee, dubilevynä minä tuotakin aloin tehdä, mutta lopulta siihen tulikin vain viimeisiä biisejä. Tärkeintä on vain antaa sen tulla juuri sellaiseksi kuin se on tulossa, eikä pitää kiinni jostain omasta harhaisesta kuvitelmastaan siitä, mitä muka on tekemässä. Muuten tulee vain pakotettu köntsä, jolla et itsekään tee yhtään mitään.

Tai niin sen olen ainakin omalla kohdallani kokenut. Varmaan jo pitkälle sadan levyn verran, kun laskee omat ja bänditouhut yhteen. Kaikki menee sykleissä, kaikelle on aikansa ja paikkansa elämän kierrossa, se on yhtä spiraalia johon tulee koko ajan lisää, mutta mistä vanha ei häviä. Vanha toistuu aina jossain sellaisessa kohdassa, jonka uskoisin sattuvan aika tasan kultaiseen leikkaukseen, mikäli tätä pystyisi jotenkin ihmiselämää tarkastellessa kätevästi observoimaan. Kierrokset kasvavat kehän myötä. Tänä kesänä tosi monet asiat ovat menneet samansuuntaisesti, kuin kolme vuotta sitten. Sitä on ollut mielenkiintoista havainnoida. Kaikki toistuu, mutta ei koskaan samana, sinä olet kasvanut ja kehittynyt ja niin on kaikki sinun ympärilläsikin. Tiedät enemmän ja paremmin, mutta voit olla myös rajoittuneempi, kun luulet tietäväsi paremmin. Siksi et huomaa sitä, ettei mikään ole samanlaista, vaan luulet olevasi kehässä, etkä ymmärrä sen olevan vain spiraali, ei ympyrä. Se ei ole menossa takaisin päin, aika ei kohdallasi fysiikan laeista johtuen kulje takaisinpäin, et pääse koskaan taaksepäin, vaikka yrittäisitkin toistaa samoja taikoja ja uskotella itsellesi, että kaikki pysyy samana. Mutta se on harhainen käsitys, niinkuin kaikki käsitykset ovat. Myös tämä esittämäni. Ihminen kaipaa analogioita, todellisuus ei.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti